VAIN VARJOT HÄNTÄ SEURAA - Yö

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Ei päivisin kukaan häntä koskaan nää

Hän katseita pelkää ja odottaa vain pimeää

Joku sanoo hänen aina vaan juoksevan pakoon elämää

Aina päivisin kaupungilla kerrotaan:

Joku yöllä sen hullun nähnyt taas on liikkuvan

Miksi sellaisten vapaudessa vielä kulkea annetaan?

Nyt puhutaan

Nyt puhutaan

Nyt puhutaan

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Äidit hänellä lapsiansa pelottaa:

Jos et ole kiltti hän nousee piilostaan

Ja kaikki tuhmat lapset vie hän mukanaan

Niin puhutaan

Niin puhutaan

Niin puhutaan

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Kuka hänet tuntee ja tietää tarkalleen

Että mitä hän tahtoo ja miksi hän pakoilee?

Kuka häntä ymmärtää ja kuka hänet tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Kuka tuomitsee?

Mutta hän vain hiljaa katoaa laitakaupungin yöhön

Kun hän saapuu estradille katulamput kumartaa

Niin hän yksin vaeltaa, vain varjot häntä seuraa

Kunnes aamu viimein näyttämöltä valot sammuttaa

Niin hän yksin olla saa, eikä tahdo mitään muuttaa

Hän muistaa kyllä roolinsa ilman kuiskaajaa

Ma scompare tranquillamente nella notte suburbana

Quando arriva sul palco, i lampioni si inchinano

Nessuno lo vedrà mai durante il giorno

Sembra spaventato e aspetta solo il buio

Qualcuno dice che scappa sempre dalla vita

Ogni giorno in città si dice:

Qualcuno di notte che l'ha visto di nuovo pazzo si sta muovendo

Perché è ancora consentito passare nella libertà di tali?

Ora parliamo

Ora parliamo

Ora parliamo

Ma scompare tranquillamente nella notte suburbana

Quando arriva sul palco, i lampioni si inchinano

Quindi vaga da solo, solo le ombre lo seguono

Fino al mattino finalmente le luci del palcoscenico si spengono

Le madri hanno paura dei suoi figli:

Se non sei gentile, si alzerà dal nascondiglio

E porterà con sé tutti i bambini cattivi

È di questo che stiamo parlando

È di questo che stiamo parlando

È di questo che stiamo parlando

Ma scompare tranquillamente nella notte suburbana

Quando arriva sul palco, i lampioni si inchinano

Quindi vaga da solo, solo le ombre lo seguono

Fino al mattino finalmente le luci del palcoscenico si spengono

Chi lo conosce e lo sa esattamente

Questo è quello che vuole e perché sta scappando?

Chi lo comprende e chi lo giudica?

Chi condanna?

Chi condanna?

Chi condanna?

Ma scompare tranquillamente nella notte suburbana

Quando arriva sul palco, i lampioni si inchinano

Quindi vaga da solo, solo le ombre lo seguono

Fino al mattino finalmente le luci del palcoscenico si spengono

Quindi gli è permesso stare da solo e non vuole cambiare nulla

Ricorda il suo ruolo senza un sussurro