Yksinäiset - Yö

Pysäkin luota korttelin verran

On tuttua niin kaikki tuo

Varjojen alta varjoista yksin

Vaellan ovesi luo

Sä tulet mua vastaan

Ja kuin äiti lastaan sä rinnallas tuuditat mua

Mä vajoan hiljaa

Vajoan hiljaa

Kaikki jos vois unohtua

Hetkinen sylisi lämpöä vaan

Mä muuta en tuu pyytämään

Sun tarvitse koskaan mua ei rakastaa vain kysymättä ymmärtää

Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa

Mä pukeudun lähtöä teen

Maailman kylmyys mun päälleni karkaa kun ovesta sateeseen meen

Kelmeää yötä kanssani valvoo paljaaksi riisutut puut

Se enää ei viillä

Vaikka sen tiedän sun luoksesi saapuvat nuo

Fermati a un isolato di distanza

È familiare così tutto questo

Solo all'ombra delle ombre

Cammino verso la tua porta

Mi incontrerai

E come madre con suo figlio, mi culli

Sto affondando in silenzio

Sto tacendo

Tutto se potessi dimenticare

Un momento abbraccerebbe il calore ma

Non chiederò altro

Sun non ha mai bisogno che io non ami solo chiedendo di capire

Dopotutto, il silenzio è timido

Mi vestirò per andarmene

La freddezza del mondo sfugge su di me mentre piove dalla porta

Una notte miserabile con me è osservata dagli alberi spogliati

Non taglia più

Anche se so che verranno da te