Ja mulle nauraa variksetkin - Zen Cafe

tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä

menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

asemahallissa puhuisin ruotsia

ääntäisin heikosti

enkä vastauksia saisi

tiukassa hihnassa nykisin raivona

haukkuisin vieraita

ja se vieraat karkottaisi

auringonpaahteessa tuntisin huimausta

huutaisin armoa

mutta aurinko ois saita

puhelinlangoilla sanoisin huomenta

tirskuisin bussissa

mul ois myrkynvihree paita

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

ja mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä

sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

in una stanza vuota sarei l'unico

alla lunga mi stancherei prima di metà

nella foresta tenebrosa non potrei passare la notte

Andrei in direzione e non vorrei continuare la notte

ora l'umanità è il tizio più solitario in movimento

dal giorno nord-est a sud-est

Mi manca una donna come se affogasse nell'ossigeno

nell'atrio della stazione parlerei svedese

Suonerei debole

e non otterrei risposte

al guinzaglio stretto sussultando di rabbia

gli ospiti più abbaiati

e bandirebbe gli ospiti

sotto il sole avrei le vertigini

griderei pietà

ma il sole non avrebbe preso

sui cavi telefonici direi domani

sull'autobus

Ho una maglietta verde veleno

ora l'umanità è il tizio più solitario in movimento

dal giorno nord-est a sud-est

Mi manca una donna come se affogasse nell'ossigeno

ora l'umanità è il tizio più solitario in movimento

Piango con gli occhi che si allungano, una lacrima lacrimosa segue con le lacrime

Sono sulla tela, cadendo nella terza puntata

e ride anche di me

Rido anche dei corvi

Rido anche dei corvi

Rido anche dei corvi

Rido anche dei corvi

Rido anche dei corvi

Rido anche dei corvi

Rido anche dei corvi

ora l'umanità è il tizio più solitario in movimento

dal giorno nord-est a sud-est

ora l'umanità è il tizio più solitario in movimento

Piango con gli occhi che si allungano, una lacrima lacrimosa segue con le lacrime

Sono sulla tela, cadendo nella terza puntata

ora ci sono ferite per così dire, l'anima del piombo di colore

cuore contuso, una croce sulla schiena di chi lo indossa

Mi manca una donna come se affogasse nell'ossigeno