Ex Nihilo - Azaghal

Seitsemän turmiota, sielujemme yön pimeyteen

Tyhjyydestä jumalan siinnyt kaikkeus

Tulen hahmossa suden, tulen hahmossa leijonan

Tulen hahmossa paratiisin käärmeen

Repien ja raastaen palasiksi valheiden verhon

Kaiken peittävän mustan hiljaisuuden kaavun

Seitsemän tietä

Seitsemän jokea

Sielujemme yöhön

Seitsemän tietä, kaiken olevan kadotukseen

Jäjellä vain aaveiden kansoittama, autio maa

Tulen hahmossa ihmisen, tulen hamossa vihollisen

Tulen hamossa rakastajasi

Seitsemän jokea, jotka virtaavat paratiisista

Myrkyttäen sydämmet tekopyhyydellään

«Kuten tämä verikään ei enää palaa luoksesi

Et sinäkään enää pääse lähemmäksi jumalaa»

Kuule sana taivaallinen, tyhjyyden evankeliumi

«Minä olen ensimmäinen ja viimeinen

Kunnioitettu ja halveksittu

Minä olen huora ja pyhä

Vaimo ja neitsyt

Minä olen hiljaisuus jota ei voi käsittää

Minä olen nimeni kaiku»

Sette devastazioni, l'oscurità notturna delle nostre anime

Il vuoto di Dio contenuto nell'universo

Vengo sotto forma di lupo, vengo sotto forma di leone

Vengo sotto forma di un serpente del paradiso

Strappare e strappare il velo delle bugie

Una veste di nero silenzio che copre tutto

Sette strade

Sette fiumi

Alla notte delle nostre anime

Sette modi, tutti da perdere

Solo un paese deserto abitato da fantasmi

Vengo in forma di uomo, vengo in forma di nemico

Sarò il tuo amante

I sette fiumi che scorrono dal paradiso

Avvelenando i cuori con la loro ipocrisia

«Come questo sangue non tornerà a te

Non puoi nemmeno avvicinarti a Dio »

Ascolta la parola celeste, il vangelo della vacuità

«Io sono il primo e l'ultimo

Rispettoso e disprezzato

Sono una puttana e santa

Moglie e vergine

Sono un silenzio che non può essere compreso

Io sono l'eco del mio nome »