Kuoleman Kylmä Ikuisuus - Azaghal

Syvimmässä kuiluista;

Pimeimmässä onkaloista

Kasvavat mustimmat kukat

Tuhon ja ihmisvihan

Ei enää mitään jäljellä

Ei mitään minulle täällä

Kylmimmässä maailmoista

Mustimmassa sydämmista

Kasvaa uusi, syvempi suru

Uuddenlainen melankolia

Kieppuvat usvat nielaisevat minut

Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani

Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun

Kutsuvat mukaansa

Kuoleman valtakuntaan

En tunne kaipunta, en katumusta

En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa

Olen yläpuollella kiuun ja pelon

Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa

Kaaoksesta kaaokseen

Uusi järjestys nousee tuhkasta

Uusi maailma, uusi jumala

Kuningas saatana!

Nel più profondo dei divari;

Nelle cavità più oscure

I fiori più neri crescono

Distruzione e odio umano

Non c'è più niente

Niente per me qui

Nei mondi più freddi

Nel più oscuro dei cuori

Cresce un nuovo, più profondo dolore

Un nuovo tipo di malinconia

Le nebbie vorticose mi inghiottono

I venti gelidi dell'inferno stanno scuotendo la mia anima

Le fredde unghie della morte ti prendono così

Invitare

Al regno della morte

Non provo desiderio, non mi pento

Non provo più ansia, nessun dolore

Sono al di sopra dei fornelli e ho paura

Sono uguale alla morte con il freddo per sempre nuovo

Dal caos al caos

Il nuovo ordine risorge dalle ceneri

Un nuovo mondo, un nuovo dio

Re Satana!