Vahantajoki - Eppu Normaali

Sade vilvoittava valuu maahan

Janon sammuttaa

Pitkä vilja pienen pojan

Syliinsä hukuttaa

Joessa varpaat viilenee

Kun varoo vaan ettei kalat haukkaa

Aurinko on mukava kaveri

Mutta onneksi kaukana

Kesäkuisen äidin syliin saa

Vihreyteen kellahtaa

Lämmin tuuli keuhkot täyttää

Naapurin pellolla kasvaa vuori

Se kerran valloitettiin

Viimesyksyiset koivunlehdet

Sanomalehteen käärittiin

Henkisavuja pössyteltiin

Kunnes polvet notkahti

Ja seuraavalla viikolla vuorenlaki paloi poroksi

Merkkimme näihin maihin jää

Ilmakivääri ja tähkäpää

Naapurin isännälle veli näyttää

Joskus poikien kanssa mennään ryyppäämään

Joen rantaan

Hiekkatörmälle nuotiopaikan

Kaivamme santaan

Pimeä vihreä, ympäröi kuu meitä

Taivaalta möllöttää

Sitä pontikkapullon pohjan läpi

On kiva töllöttää

Keväisen koulupäivän

Joen rannassa mieleen jäivän

Esterin olut täyttää

Älä ota maailmaani pois

Ilman en elää vois

Maa lapsilleen kuuluu

La pioggia sta raffreddando il terreno

Janon si spegne

Grano lungo per un ragazzino

Le sue braccia annegano

Nel fiume le dita dei piedi si stanno raffreddando

Quando attento, ma non il pesce falco

Il sole è un bravo ragazzo

Ma fortunatamente lontano

È consentito il grembo della madre di June

Diventa verde

Il vento caldo riempie i polmoni

Una montagna cresce nel campo del vicino

Era una volta conquistato

Foglie di betulla dell'autunno scorso

Il giornale era avvolto

Respiri di fumo sono stati pestati

Fino a quando le ginocchia non si sono afflosciate

E la settimana successiva la legge della montagna bruciata per le renne

Il nostro segno su questi paesi rimarrà

Fucile ad aria compressa e pannocchia

Il fratello guarda al padrone del vicino

A volte andiamo a bere qualcosa con i ragazzi

Alla riva del fiume

Una sabbiera

Scaviamo nella sabbia

Verde scuro, circondato dalla luna noi

Il cielo rimbomba

Attraverso il fondo della bottiglia del pontone

È bello fare casino

Giornata di scuola primaverile

Sulle rive del fiume ricordo

Si riempie la birra all'estere

Non portare via il mio mondo

Non posso vivere senza di essa

La terra appartiene ai loro figli