Piste - Ismo Alanko

Kerran Helsingissä yksin kuljin aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani

Mietin miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa ja nautiskelee kylvystänsä

Pääpostin luona kuulen tutun äänen mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan

Astun lähemmäksi, kuuntelen, hevonen on lämmin kivi hengittää

Silloin kun kuu on stadionin tornin kohdalla, Marskilta pääsee karmea kirous

Jo koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin kun kivinen marsalkka huutaa ääni

väristen

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Ratsastamme halki Töölön, kohti meren rantaa puistoon, jossa tutut metalliset

kasvot

Saavat punertavan värin, Sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin

lapsi

Loistaa täysikuu, me kolme kaverusta viritämme laulun elämälle kiitos

Urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan

Silloin kun kuu, on piilossa pilven takana me lennämme hilpeinä Havis Amandan

luo

Joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä, väristen laulamme Valse

Tristen

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Silloin kun kuu, on täytenä kolmen sepän päällä, orgiat jyskää siellä ja täällä

Haihtuu kaipuu, seppä vainaalta vasaran lainaan, taomme rytmiä luut kalisten

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste

Piste

Piste

Una volta a Helsinki da solo, la mattina camminavo per le strade e pensavo alla mia vita

Mi chiedo perché la mente gli versa sempre un secchio di terra intorno al collo e si diverte a fare il bagno

Al palo principale, sento una voce familiare ma non vedo nessuno tranne il suo cavaliere

Mi avvicino, ascolto, il cavallo è una pietra calda da respirare

Quando la luna è sulla torre dello stadio, una terribile maledizione sfugge da Marski

La follia sta già arrivando, mi chiedo se tornerò a casa quando il maresciallo roccioso urlerà

vibrante

Lascia che lo chiarisca ora, ti amo tutti, punto

Attraversiamo Töölö, verso il lungomare fino a un parco con metalli familiari

viso

Prendendo un colore rossastro, Sibbe si porta alle labbra il tappetino tascabile e sorride come se

bambino

Splendi la luna piena, noi tre amici diamo vita alla canzone grazie

Le canne d'organo vengono versate, i corpi di pietra vengono scavati nel terreno

Quando la luna è nascosta dietro la nuvola voliamo con ilarità ad Havis Amanda

il giro

Chi si piega al canto, le foche sputano lo spumante, le colorate cantiamo Valse

Tristeno

Lascia che lo chiarisca ora, ti amo tutti, punto

Quando la luna è piena di tre fabbri, le orge martellano qua e là

Il desiderio evaporante, il fabbro dai morti al martello, forgiamo il ritmo delle ossa del fabbro

Lascia che lo chiarisca ora, ti amo tutti, punto

Punto

Punto