Tuhannet mun kasvot - Jenni Vartiainen

Kun sua tervehdin,

se myös hyvästin sisältää.

Vaik' tyyni oon kuin aamu,

mun mieli myrskyää.

Ilman vihaa mä koskaan

en voisi rakastaa.

Kotini sieltä löysin,

missä vieraan on maa.

Väkijoukossa

mua kalvaa yksinäisyys.

Viel' nuoreen vereeni

on kirjoitettu iäisyys.

Kun kiihkosta huudan,

teen sen kuiskaten.

Kaiken uskon sinuun laitan,

vaikka epäilen.

Tuhannet mun kasvot

ja ne vaihtuvat vaan.

Nauraessani poskillain

sä näet kyyneleen.

Pyydän «jäisit tähän»,

salaa toivon että meet.

Yötä aina ikävöin,

vaikka päivän lapsi oon.

Pimeyden laskiessa

kaipaan valoon.

Tuhannet mun kasvot

ja ne vaihtuvat vaan.

Vastakohdat, ristiriidat,

mä ylleni paan.

Yötä aina ikävöin,

vaikka päivän lapsi oon.

Pimeyden laskiessa

kaipaan valoon.

Tuhannet mun kasvot…

Quando dico ciao,

dice anche addio.

è calma al mattino,

la mia mente sta prendendo d'assalto.

Senza rabbia non lo farò mai

non potrei amare.

Ho trovato la mia casa lì,

dove si trova l'ospite nel paese.

Nella folla

la solitudine mi morde.

Il mio giovane sangue

è scritta l'eternità.

Quando grido con passione,

Lo faccio in un sussurro.

Ripongo tutta la mia fiducia in te,

anche se ne dubito.

Migliaia della mia faccia

e cambiano ma.

Come ho riso

vedrai le lacrime

Per favore "rimani qui",

segretamente spero di incontrarmi.

Mi manca sempre la notte

anche se il bambino del giorno lo è.

Mentre scende l'oscurità

mi manca la luce

Migliaia della mia faccia

e cambiano ma.

Contraddizioni, contraddizioni,

Lo indosso.

Mi manca sempre la notte

anche se il bambino del giorno lo è.

Mentre scende l'oscurità

mi manca la luce

Migliaia della mia faccia...