Vanha salakuljettaja Laitinen - Juha Vainio

Vanha salkuljettaja Laitinen

Takaa makasiinien hiipii vilkuillen

Silmillä on lakin lippa

Nenänpäässä jäinen tippa

Murhemietteet täyttää miehen sydämen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa

Bisnekset ei millään luista

Kukaan Laitista ei muista

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen

Kuinka ennen yksin aivana

Ajoi Viroon aavelaivan

Pullopostin kotimaahan rahdaten

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa

Tarkka tutka tullimiehen

Taittaa matkan puolitiehen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Vanha salakuljettaja Laitinen

Taakse makasiinien kulkee nyyhkien

Lestin viimeisen hän heittää

Lumi laitureita peittää

Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Täytyy torille kai mennä myymään kalaa

Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Tässä vaiheessa aina herään

Ja lasken laiturille tai tipun möljältä

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa

Häipyy taakse makasiinin

Vanha tuntija tuo viinin

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Il vecchio prestatore di pegno Laitinen

Dietro le riviste si insinua, sbattendo le palpebre

Gli occhi hanno un cappuccio

Una goccia ghiacciata sulla punta del naso

Pensieri di dolore riempiono il cuore di un uomo

Il passato non tornerà mai più

Non è più una buona idea portare di nascosto ora

Le imprese non funzionano

Nessuno ricorda Lait

Il passato non tornerà mai più

Il vecchio contrabbandiere Laitinen

Ricordo ancora bene quel periodo

Come prima tutto solo

Ha guidato una nave fantasma in Estonia

Stai addebitando Pullopost nel tuo paese d'origine

Il passato non tornerà mai più

Probabilmente il vecchio deve cambiare presto campo

Radar accurato del doganiere

Piega il viaggio a metà

Il passato non tornerà mai più

Il vecchio contrabbandiere Laitinen

I singhiozzi vanno dietro le riviste

Lancia l'ultimo degli ultimi

La neve copre i moli

Una traccia di lacrime gela in un freddo progetto

Il passato non tornerà mai più

Devo andare al mercato a vendere il pesce

Dormendo nella gru, il gabbiano veglia ancora sul cuoco della nave

Il passato non tornerà mai più

A questo punto mi sveglio sempre

E atterrerò sul molo o mi lascerò cadere dal muro

Il passato non tornerà mai più

I ricordi danno conforto solo al presente

Scompare nel retro del magazzino

Un vecchio intenditore porta il vino

Il passato non tornerà mai più