Napoleonin mopo - Juice Leskinen, Coitus Int

Ranskanmaalla kaunis päivä vaipuu juuri iltaan

Napoleon on muistutuksen saanut anopiltaan

Kirje sanoo: «Mopo sinun täytyy heti myydä

Taikka jos et myy, niin älä mitään multa pyydä.»

Kansa tuntee, että sitä viilattu on linssiin

Kun odotukset turhaan kohdistuvat kruununprinssiin

«Enhän sua vävykseni sanoa mä saata

Ethän taida poikarukka osata ees maata

Kun et perillistä sinä aikaan saa

Ja Josefinekin jo sitä valittaa

Luulen että mopo sulta kyvyt vie

Tärinä kait potenssille liikaa lie.»

Ranskanmaalla koittanut on keskiyö

Napoleon istuu, ranskanleipää syö

Hän hikoilee ja pelkää giljotiiniä

Ja siksi ottaa taas konjamiiniä

Aamu, kun koittaa, niin päättää hän

Mopon myyn ja valtakunnan säilytän

Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaa

Vastaan tulee Richelieu, se taitaa kaunaa kantaa

Napo sanoo: «Kuules kundi, come on, take it easy.»

Tarjoo mopoaan, mut Richelieu vain lupaa viisi

Frangia.

Ei Napo suostu, sanoo liian vähän

Riku sanoo: «Enempää en pane mopoon tähän.»

Napo täysin masentuu, hän tyydy ei näes femmaan

Mopon kotiin taluttaa ja liiteriin vie jemmaan

Menee sitten allapäin ja laahustaen baariin

Missä törmää sattumalta Charles de Gaullen vaariin

Jolle juuri tuliterän lasikuitupaatin

Kaupannut on edustaja proletariaatin

Napo tarjoo mopoaan ja vaari sanoo joo

Tarjoilijalle hän kuiskaa: «Deux Pernod»

Latoo Napon eteen frangin seteleitä pinkan

Napo sanoo: «Noitten kantamiseen tarvii rinkan.»

Vaari naurahtaa ja sanoo: «C'est la vie»

Napo rahoinensa kotiin kiirehtii

On rahat viimein kotona ja pinossa

Ja Napoleonilla on monot vinossa

Nyt anoppi ja Josefine kilvan häntä hoivaa

Ja hihkuu apuun jumalaa ja isää kaikenvoivaa

Ja aamulla taas pitkän unen perästä

On Napoleonin kunto lähes terästä

Nyt Josefine pitkällään on kedossa

Ja Napoleon on elämänsä vedossa

Ja kolmen viikon päästä nähdään, että Josefine

Kuukautisitta on jäänyt eli on siis tiine

Silloin Ranskan kansa huutaa:

«Oh, la la» — Napoleonillamme lepattaa

In Francia, una bella giornata svanisce nella sera

Napoleone è ricordato da sua suocera

La lettera dice: «Devi vendere subito il motorino

O se non vendi, non chiedermi nulla.»

La nazione sente di essere stata archiviata nell'obiettivo

Quando le aspettative sono vane per il principe ereditario

"Non posso dirti mio genero

Sembra che tu non sappia come atterrare, monello

Quando non hai un erede in tempo

E Josefine se ne sta già lamentando

Penso che il motorino ti tolga le capacità

La vibrazione è troppo per la potenza.»

È mezzanotte in Francia

Napoleone è seduto, mangia pane francese

Sta sudando e ha paura della ghigliottina

E quindi di nuovo conjamine

Mattina, quando arriva, decide

Venderò il motorino e manterrò il regno

Napo va a fare una passeggiata lungo le rive della Senna

Richelieu si incontrerà, sembra serbare rancore

Napo dice: «Mi senti, dai, rilassati».

Offre il suo motorino, ma Richelieu ne promette solo cinque

Francia.

No Napo è d'accordo, dice troppo poco

Riku dice: «Non metterò più sul motorino qui.»

Napo si deprime completamente, non si accontenta di vedere una femme

Porta il motorino a casa e portalo al litro per divertimento

Poi scende le scale ed entra nel bar

Dove ti imbatti per caso in Charles de Gaulle

Per il quale ho appena licenziato una barca in fibra di vetro

Il mercante è un rappresentante del proletariato

Napo offre il suo motorino e Vaari dice di sì

Sussurra al cameriere: «Deux Pernod»

Mette un mucchio di banconote davanti a Napo

Napo dice: «Ci vuole un anello per portarli».

Vaari ride e dice: «C'est la vie»

Napo ha fretta di portare a casa i suoi soldi

I soldi sono finalmente a casa e in pila

E Napoleone ha il monos storto

Ora la suocera e Josefine si prendono cura di lei

E grida a Dio e Padre Onnipotente

E al mattino di nuovo dopo un lungo sonno

Ha le condizioni di Napoleone vicino all'acciaio

Ora Josefine è in gran parte allo stato brado

E Napoleone è sulla linea della sua vita

E tra tre settimane vedremo che Josefine

Hai perso il ciclo, quindi sei incinta

Allora il popolo francese grida:

«Oh, la la» — Il nostro Napoleone svolazza