Juuret - Juice Leskinen

Vajaus miehistössä kesken jääneen talkoon,

musta mies lyö lapionsa nietokseen.

Taloyhtiössä lippu puolisalkoon,

maaliskuussa tuuli pyyhkii kyyneleen.

Meitä sadatteluttavat sormet jäiset

pappi ylitöinä kertoo juttujaan

kahvipöydän luona vitsit väkinäiset

aivot autioina soivat hysteriaa tulvillaan.

Hän nyt jostain katsoo meidän ihmisvanaa

ehkä hymyilee, hän saattaa naurahtaa, hah

ylistystä vain, ei yhtään pahaa sanaa

kuinka paljon pikku juttu aikaan saa.

Kuinka ahkerasti joskus töitä tehtiin

iltayöstä aina aamuaurinkoon,

yksi kuolema ja naama kaikkiin lehtiin,

korppikotkat, niiltä viimein myötämieltä saanut oon.

Keskiyöllä, kun peijaiset hiljenee,

outo kulkija vaeltaa.

Painaa korvansa maahan ja kuuntelee

oman verensä kohinaa.

Lintuviidasta tuuli nyt unta tuo,

kukat kuihtuvat huurteeseen.

Kaikki häipyy kuin ois ollut unta tuo,

matkaa huomeneen.

Onko taivaassa hän nyt vai helvetissä,

tyhmä kysymys, se vastaamatta jää.

Yhdentekevää hän olkoon vaikka missä,

joka paikassa on monta ystävää.

Uusi aamu, käymme kiinni työhön uuteen

vielä silmissämme suola kirveltää.

Vaikka jaksaisimme elää ikuisuuteen

joka kerta meistä tuntuu että kaikki kesken jää…

(Hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen…

…juurilleen…

hän palannut on juurilleen…

…juurilleen…

hän palannut on juurilleen…

…juurilleen…

hän palannut on juurilleen…)

(Laudamus te, benedicamus te,

adoramus te, glorificamus te.

Laudamus te, benedicamus te,

adoramus te, glorificamus te)

Hän on poistunut hommansa tehtyään

hän on ansainnut seppeleen

joilla kesken on työnsä

ne painaa pään

ja ne puhuvat hiljakseen.

Uusi aamu ja viikko ja uusikuu

me elämme edelleen,

sillä puusta jos pystyyn se kuivettuu

saa vain koristeen.

(Hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen

hän palannut on juurilleen)

Siellä jonottaa hän luona taivaan portin,

tilaa oluen ja selaa Iltistään.

Portsarikin hymyilee ja tarjoo Nortin,

eikä vaadi lomakkeita täyttämään.

Hän saa kitaran ja kunnon jenkkikamaa.

Katsoo väkeä, taas monta vainajaa.

Pari sointua hän näppää Alabamaa,

loppuillan käsivarsiin nimmareita raapustaa.

Itsesääliämme jäämme murehtimaan,

emme ymmärtää voi mitään ennen kuin

hänen laillaan saamme homman viimein himaan

maailmamme keinutamme alassuin.

Nikkekään ei enää saavu aulaan,

hänkin uskoi löytäneensä satumaan.

Sinne päästäkseen hän kiskoi narun kaulaan,

sitä koko loppuelämänsä joutui katumaan.

Carenza nell'equipaggio per un lavoro incompiuto,

l'uomo nero sbatte a terra la pala.

In una associazione di edilizia abitativa, un biglietto per il mezzo passaggio,

a marzo il vento asciuga una lacrima.

Le dita che piovono su di noi sono ghiacciate

il sacerdote straordinario racconta le sue storie

la gente scherza intorno al tavolino

il cervello, nel suo stato desolato, risuonava di isteria.

Ora sta guardando la nostra forma umana da qualche parte

forse sorride, potrebbe ridere, haha

nient'altro che lodi, non una brutta parola

quanto può fare una piccola cosa.

Come si faceva il duro lavoro

dalla sera al sole del mattino,

una morte e un volto in tutte le foglie,

avvoltoi, ho finalmente ricevuto un po' di simpatia da loro.

A mezzanotte, quando i goblin tacciono,

uno strano vagabondo vaga.

Appoggia l'orecchio a terra e ascolta

il rumore del proprio sangue.

Il vento della foresta degli uccelli ora porta il sonno,

i fiori appassiscono nel gelo.

Tutto svanisce come se fosse un sogno,

viaggio verso domani.

È in paradiso ora o all'inferno,

domanda stupida, rimane senza risposta.

Lascia che sia unito ovunque si trovi,

in ogni luogo ci sono tanti amici.

È una nuova mattina, ci mettiamo al lavoro

il sale punge ancora nei nostri occhi.

Anche se potessimo vivere per sempre

ogni volta che sentiamo che tutto è lasciato incompiuto...

(È tornato alle sue radici

è tornato alle sue radici

è tornato alle sue radici

è tornato è solo...

…quasi…

è tornato è solo...

…quasi…

è tornato è solo...

…quasi…

è tornato solo ora...)

(Laudamus voi, benedicamus voi,

adoramus voi, glorificamus voi.

Lode a te, ti benedico,

adoramus tu, glorificarti)

Se ne è andato dopo aver fatto il suo lavoro

si è meritato una corona

che hanno il loro lavoro in corso

premono la testa

e parlano piano.

Un nuovo mattino e una nuova settimana e una nuova luna

viviamo ancora

perché se l'albero è in piedi si seccherà

prendi solo una decorazione.

(È tornato alle sue radici

è tornato alle sue radici

è tornato alle sue radici

è tornato alle sue radici

è tornato alle sue radici

è tornato alle sue radici

è appena tornato)

Là si accoda alla porta del paradiso,

ordina una birra e sfoglia Iltista.

Portsarik sorride e offre a Nortin,

e non richiede la compilazione di moduli.

Prende una chitarra e delle buone cose yankee.

Guardando la folla, molti morti di nuovo.

Un paio di accordi strimpella Alabama,

a fine serata graffi alle braccia.

Siamo lasciati a preoccuparci della nostra autocommiserazione,

non possiamo capire niente finché

con lui, finalmente facciamo il lavoro

scuotiamo il nostro mondo a testa in giù.

Nikke non viene nemmeno più nell'atrio,

anche lui credeva di aver trovato una favola.

Per arrivarci si legò lo spago al collo,

doveva pentirsene per il resto della sua vita.