Niin kaunis on hiljaisuus - Kaija Koo

Sotilas tuntematon kulkee

Ei muista mutta tuntee

Aamulla tulimeren

Kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu

Kuvaa tyttönsä katselemaan

Silmiä se kirvelee

Kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee

Kun kotiin kirjoittaa

Niin kaunis on hiljaisuus

Ja kauniimpaa on kaipaus

Kun muistoissa hetken olla saa

Silmän isku on ikuisuus

Niin kaunis on hiljaisuus

Siellä jossain säilyy salaisuus

Sielu on surusta suunniltaan

Kun ei rakkainta nähdä saa

Hälle kerrottiin että kotiin

Kohta kuljetaan kuka ties

Mutta muistoissaan hän jos tänne jää

Niin hän on hävinnyt mies

Hän tietää miltä se tuntuu

Kun hiljaisuuteen jää

Ja savuverhon sameaan huntuun

Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee

Elämä jättää jälkiään

Niin kaunis on hiljaisuus,

Passa un soldato sconosciuto

Non ricorda ma sente

Al mattino il mare

Oscillando in onde calde

Alla radice dell'albero si siede

Scatta una foto della sua ragazza per guardarla

Ti brucia gli occhi

Dopo aver visto troppo

Ma di più

Quando a casa per scrivere

Così bello è il silenzio

E più bello è il desiderio

Quando puoi essere nei ricordi per un po'

Il colpo nell'occhio è l'eternità

Così bello è il silenzio

C'è un segreto da qualche parte

L'anima è triste nella sua direzione

Quando non amava vedere

Gli è stato detto di andare a casa

Il punto è portato da chissà

Ma nei suoi ricordi lo farà se rimane qui

Quindi è un uomo perduto

Sa come ci si sente

Quando c'è silenzio

E il velo fumoso nel velo nebbioso

Tutto il primo scompare

Ma finché passa

La vita lascia il segno

Così bello è il silenzio,