Viisi vuodenaikaa - Kaija Koo

Muistan syksyn ensihetken

Kun kesä nukkui hiljaa pois

Sanoit että pienen retken

Ominpäin kai tehdä vois

Kun on niin paljon katseltavaa

On pakko uskaltaa

Ei hyppyä tuntemattomaan

Voi tehdä askel kerrallaan

Ei ollenkaan

Olisitpa täällä kun on syksy

Ja mun mieleni sohjoinen

Se näitä teitäni sulkee

Eikä edes keväällä

Tunnu kääntyvän tämä tuuleni pohjoinen

Vaan se kauttani kulkee

Muistan syksyn ensi hetken

Kun kesä nukkui hiljaa pois

Sanoit että oman retken

Sinä teet ja se aikaa viedä vois

Silloin joutuu lähtemään

Kun ei pysty ollenkaan

Lähtemästä kieltäytymään

Ne on pikku lähtöjä ennen sitä suurempaa

Olisitpa täällä…

Olisitpa täällä kun on kesä

Ja itseltäni katoilen

Ja sitten löydän taas jälleen

Vaikka olet etäällä

Ehkä talvi ja sinä saavutte hiljalleen

Ja minä siirryn vuodenajoissa viidenteen

Ricordo il primo momento d'autunno

Quando l'estate dormiva tranquilla

Hai detto un piccolo viaggio

Immagino che potrei farcela da solo

Quando c'è così tanto da guardare

Devi osare

Non saltare nell'ignoto

Può farlo un passo alla volta

Affatto

Saresti qui quando è autunno

E la mia mente è fangosa

Mi chiude queste strade

E nemmeno in primavera

Questo vento sembra girare a nord

Ma mi passa attraverso

Ricordo il momento successivo dell'autunno

Quando l'estate dormiva tranquilla

Hai detto la tua uscita

Lo fai e può volerci del tempo per imburrare

Allora devi andartene

Quando non è affatto in grado di farlo

Rifiutarsi di partire

Hanno piccole partenze prima di quella più grande

Vorrei che tu fossi qui…

Saresti qui quando è estate

E io sparisco da me stesso

E poi lo ritroverò

Anche se sei lontano

Forse inverno e arriverai piano

E mi sposterò nelle stagioni alla quinta