Kalmoskooppi - Kuolemanlaakso

Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa

Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani

Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyörremyrskyt

Repivät rantaa, paiskovat santaa syvältä sisältäni

Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani

Ryömin kohti kalmojen valtakuntaa

Silmät muurattuina näen yhä selvemmin

Täällä ei ole minulle mitään

En jaksa elää

En tahdo kuolla

EI!

EI!

EI!

Päästäkää pois!

En jaksa elää

En halua kuolla

EI!

EI!

EI!

Viekää se pois!

Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku

Sytyttää sielut, koskien nielut lastaa laulullansa

Näen kalmojen nousevan, kun räiskyvään tuleen ma katson

Synnyn joka yö uudestaan

Trascino il mio corpo lungo la spiaggia di sabbia nera

Gli arti insanguinati graffiano la mia pelle pallida

Onde della mente, tempeste mentali come uragani

Strappando la spiaggia, spruzzando Babbo Natale nel profondo di me

Digrigno i denti nel petto, la sepsi nella carne

Strisciai verso il regno degli scoiattoli

Con gli occhi mascherati, posso vedere sempre più chiaramente

Non c'è niente qui per me

non posso vivere

non voglio morire

NO!

NO!

NO!

Uscire!

non posso vivere

non voglio morire

NO!

NO!

NO!

Portalo via!

La piuma dell'uccello piumato torna in viola

Accende le anime per quanto le gole caricano le loro canzoni

Vedo gli scoiattoli alzarsi mentre guardo il fuoco scoppiettante

Sono nato di nuovo ogni notte