Kaksi irrallaan - LAURA NÄRHI

En enää halua puhua

kuinka sanotaan sellaista

mistä ei voi tietää

onko se totta vai kuviteltua

Eikä sun tarvii vastata

kun ainakin miljoona

kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa

Luulin että voisin vaan

saada nämä tunteet loppumaan

mutta ei ne sammukaan

Niin irrallaan

me ollaan

ettei meistä koskaan yhtä saa

mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan

me ollaan,

ettei meistä koskaan yhtä saa

Enkä tiedä

kumpi meistä ensin irroittaa

Jos jaksaisinkin uskoa

et olen vahvempi huomenna

ja aivan tarpeeks onnellinen ilman sinua

Mut sä oot liikaa kaikkea

ja mul on liikaa tunteita

Ne kaikki kasvattaa vain valheellista toivoa

Ei pitäis olla vaikeaa

laittaa kengät jalkaan, liikahtaa

mut jokin pitää otteessaan

Niin irrallaan

me ollaan,

ettei meistä koskaan yhtä saa

mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan

me ollaan

ettei meistä koskaan yhtä saa

Enkä tiedä

kumpi meistä ensin irroittaa

Niin irrallaan

me ollaan

ettei meistä koskaan yhtä saa

mutten silti osaa lähteä

Niin irrallaan

me ollaan

ettei meistä koskaan yhtä saa

enkä tiedä

kumpi meistä ensin irroittaa

Non voglio più parlare

come dire così

cosa non sapere

se è vero o immaginato

E il sole non ha bisogno di una risposta

quando almeno un milione

la domanda non solo prende forma nella mia mente

pensavo di poterlo fare

per porre fine a questi sentimenti

ma non escono

Così distaccato

noi siamo

non ne avremo mai uno

ma non posso ancora partire

Così distaccato

noi siamo,

non ne avremo mai uno

E non lo so

chi di noi si stacca per primo

Se potessi crederci

non sei più forte domani

e abbastanza felice senza di te

Ma sei troppo di tutto

e ho troppi sentimenti

Tutti coltivano solo false speranze

Non dovrebbe essere difficile

mettiti le scarpe ai piedi, muoviti

ma qualcosa tiene la sua presa

Così distaccato

noi siamo,

non ne avremo mai uno

ma non posso ancora partire

Così distaccato

noi siamo

non ne avremo mai uno

E non lo so

chi di noi si stacca per primo

Così distaccato

noi siamo

non ne avremo mai uno

ma non posso ancora partire

Così distaccato

noi siamo

non ne avremo mai uno

e non lo so

chi di noi si stacca per primo