Lintu - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

tuskin tunnen häntäja kuitenkin

tulin häntätapaamaan

hän on niin kovin kaunis vieläkin

kun kääntyy minua katsomaan

tämäyöon minulle viimeinen

kuulen hänen sanovan

olen sairas ja väsynyt ihminen

ja siksi lähteähaluan

sinätiedät jo jotakin elämästä

jotain tiedän minäkin

kun vain uskallat lakata pelkäämästä

paratiisin saat takaisin

hän vieläjatkaa kyynelet silmissään

sanaa jokaista painottaen

hän pitääkättäni tiukasti kädessään

ja sanoo silmiin katsoen…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä

joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni

varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee

hänen otteensa raukeaa

siinäsamassa silmiähäikäisee

ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut

onkin linnuksi edessäin

ja linnun siipeäpuhtaan valkoista

minäpidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

minäpaikalle yksin jään

hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vieläja muistelen

hänen viime sanojaan

niitäpuoliääneen toistelen

kun hän on mennyt menojaan…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

conosco a malapena la coda però

Sono venuto a trovarlo

lei è così molto bella ancora di più

quando si gira a guardarmi

questa è la mia ultima notte

Lo sento dire

Sono una persona malata e stanca

e quindi voglio partire

sai già qualcosa della vita

qualcosa che so anch'io

quando hai il coraggio di smettere di avere paura

il paradiso ti riporterà indietro

continua ancora con le lacrime agli occhi

sottolineando ogni parola

mi tiene saldamente in mano

e dice negli occhi...

Non rimpiango nessuno di quelli che ho stretto tra le mie braccia

Io stesso ho amato

Li piango tutti

passato che ho passato

che ho schivato e sono fuggito

fintanto che mi sono avvicinato all'uomo

Mi sono ritrovato vicino

ma se me stesso

custodito e risparmiato

Mi sono perso immediatamente e mi sono raffreddato

il suo sguardo si spegne, sospira

la sua presa cade

allo stesso tempo abbagliante

e si apre la finestra della stanza

quando lo guardo di nuovo, è cambiato

c'è un uccello davanti a te

e un uccello di puro bianco

Lo tengo in mano

l'uccello si alza e già vola in volo

sarò lasciato solo

il personaggio raggiunge le vette del cielo

la stanza canticchia il suo vuoto

Mi siedo immobile e ricordo

le sue ultime parole

Ripeto a mezza voce

quando sarà andato a sue spese...

Non rimpiango nessuno di quelli che ho stretto tra le mie braccia

Io stesso ho amato

Piango a tutti coloro che ho passato vicino

che ho schivato e sono fuggito

fintanto che mi sono avvicinato all'uomo

Mi sono ritrovato vicino

ma se mi proteggessi e mi risparmiassi

Mi sono perso immediatamente e mi sono raffreddato