Kuuraiset puut - Maija Vilkkumaa

Pahinta on se kun kaikki halii toisiaan

Ja sanoo: ei oo tän parempaa joo ei niin

Se on vaikeeta ja vaivauttavaa

Mä aina tuijotan lattiaan tai seiniin

Jäätyi maa

Mullei hattuu ei kaulaliinaa

Sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

Ja jossakin rakastui onnekkaammin

Jotkut muut

Mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Jos mikään ketään koskettaa

Yleensä musta se on roskaa

Häissä muut jakelee nenäliinojaan

Mutta mä en itke koskaan

Jäätyi maa

Mullei hattuu ei kaulaliinaa

Sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

Ja jossakin rakastui onnekkaammin

Jotkut muut

Mulle jäi tyhjyys ja kuuraiset puut

Sen tajuu vasta kun sen kadottaa

Sä lähdit juoksuun ja ehdit ratikkaan

Ja jossakin rakastui onnekkaammin

Jotkut muut

Niin on kauniita kuuraiset puut

Il peggio è quando tutti si abbracciano

E dice: no oo questo è meglio sì no così

È difficile e fastidioso

Fisso sempre il pavimento o le pareti

La terra si è congelata

Non ho una sciarpa

Sei corso e sei salito sul tram

E da qualche parte si innamorò più felicemente

Alcuni altri

Sono rimasto con il vuoto e gli alberi rauchi

Se niente tocca nessuno

Di solito nero è spazzatura

Al matrimonio, altri distribuiscono i loro fazzoletti

Ma non piango mai

La terra si è congelata

Non ho una sciarpa

Sei corso e sei salito sul tram

E da qualche parte si innamorò più felicemente

Alcuni altri

Sono rimasto con il vuoto e gli alberi rauchi

Te ne rendi conto solo quando lo perdi

Sei corso e sei salito sul tram

E da qualche parte si innamorò più felicemente

Alcuni altri

Così sono i bellissimi alberi rauchi