Puisto puhuu - Maija Vilkkumaa

Heräs aamulla eilisillan hepenissään

vähän kärsinyt Kaisaniemen puisto

se kuiskas: hei, hyvää huomenta, kuuntele tää:

sun murheet on kohta enää muisto

Ja silmät kiinni

mä sanoin niin, niin niin

ja keinui maa

ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa

huuliisi punaa

nyt vähän näyttää siltä

et maailma ei loppunutkaan

vielä sun pää

on surusta raskas

mut se sellaiseksi ei jää

sun tiesi ne päätyvät hyvään

Aamu on lämmin, tutuntuntuinen

se kantaa mua kuin lastaan

kun jaksan mä tästä kotiini kävelen

ja jossain sä tulet mua vastaan

Silmät kiinni

mä sanoin niin, niin niin

ja keinui maa

ja puisto jatkoi supatteluaan

Se sanoi: nouse ja paa…

Nouse ja paa

huuliisi punaa…

Nousisit vaan nyt

vähän näyttää siltä…

Sun tiesi, ne päätyvät hyvään

kun hengität, hengitä syvään

sun tiesi, ne päätyvät hyvään

kun hengität, hengitä syvään

Mi sono svegliato la mattina nella sua ultima notte

parco Kaisaniemi poco colpito

quel sussurro: ehi, buongiorno, ascolta questo:

Le preoccupazioni del sole sono un punto non più un ricordo

E gli occhi chiusi

Ho detto così, così così

e la terra tremò

e il parco ha continuato a fare il bagno

E lui disse: Alzati

rosso sulle tue labbra

ora sembra un po'

non hai messo fine al mondo

ancora testa di sole

è pesante sulla depressione

ma non rimarrà così

il sole sapeva che sarebbero finiti bene

La mattina è calda, familiare

non porta altro che suo figlio

quando affronto questo, torno a casa

e da qualche parte vieni contro di me

Occhi chiusi

Ho detto così, così così

e la terra tremò

e il parco ha continuato a fare il bagno

Disse: Alzati,

Alzati e vai

le tue labbra rosse...

Ti alzeresti solo ora

sembra un po'...

Sun sapeva che sarebbero finiti bene

quando respiri, fai un respiro profondo

il sole sapeva che sarebbero finiti bene

quando respiri, fai un respiro profondo