Tyyny - Maija Vilkkumaa

Ehkä joskus oli jotain muuta

Pitkiä öitä päivät täynnä kaipuuta

En muista paljonkaan

Iltaisin puhutaan pitkään meistä

Sä huokaat ja tuijotat keittiöveistä

Mun kahvi on haaleaa taas

Ja sä sanot mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Tapetteihin ikävä juuttuu

Jonain päivänä ei jaksa enää suuttuu

Mitä sitten tapahtuu

Niskaa särkee olen väsynyt tähän

Meisson raivoa paljon ja sanoja niin vähän

Mennään välillä nukkumaan

Ja sä sanot mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Mä oon tyyny sun naaman päällä

Mä oon umpikujan pää

Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää

Forse a volte c'era qualcos'altro

Lunghe notti giornate piene di nostalgia

Non ricordo molto

La sera si parla a lungo di noi

Sospiri e fissi i coltelli da cucina

Il mio caffè è di nuovo tiepido

E tu dici che sono un cuscino con il sole in faccia

Sono la fine di un vicolo cieco

Ho quell'orribile cerchio ogni primavera che ti stringe sempre la fronte

Ho un cuscino in faccia

Sono la fine di un vicolo cieco

Ho quell'orribile cerchio ogni primavera che ti stringe sempre la fronte

Lo sfondo si blocca

Un giorno non sarà più arrabbiato

Cosa succede allora

Dolori al collo Sono stanco di questo

Meisson si infuria molto e le parole così poco

Andiamo a letto in mezzo

E tu dici che sono un cuscino con il sole in faccia

Sono la fine di un vicolo cieco

Ho quell'orribile cerchio ogni primavera che ti stringe sempre la fronte

Ho un cuscino in faccia

Sono la fine di un vicolo cieco

Ho quell'orribile cerchio ogni primavera che ti stringe sempre la fronte