On aika itsekin lohduton - Mustan Kuun Lapset

Ovat siinä kuin kaksi marjaa

Jumala ja saatana

Katselevat likaista karjaa

Joka juoksee vauhkona

Vääntävät kättä kumpi saa

Meidät unohtaa

Kesken matkaa luovuttaa

Lapset hukuttaa

On surun taakka raskas kantaa

Suru lämmin ja ajaton

Ei aika haavoja voi parantaa

On aika itsekin lohduton

Kelmeän valon kuutamo antaa

Yksin pimeässä kulkevalle

En kai syntynyt joukkoon tuohon

Karjalaumaan katseen alle

Talvisen tien kuolema kulkee

Kylmin käsin lapset hukuttaa

Haudalla hymyilevät kaverukset

Toisiaan selkään taputtaa

Ci sono come due bacche

Dio e Satana

Guardare il bestiame sporco

Funziona come un fan

Chi prende la mano

Dimenticaci

A metà del viaggio consegna

I bambini affogano

C'è un carico di dolore pesante da sopportare

Dolore caldo e senza tempo

Non c'è tempo per le ferite di rimarginarsi

Anch'io è piuttosto inconsolabile

Il chiaro di luna dà una luce storta

Da solo nel buio

Immagino di non essere nato per quello

Mandria di bovini sotto lo sguardo

Passa la morte della strada invernale

Le mani fredde annegano i bambini

Amici che sorridono alla tomba

Si battono le spalle a vicenda