Kirkossa - Samuli Edelmann

Tuli kirkkoon mies ja lapsi

He eteeni istuivat

Kai tie oli pienelle pitkä

Oli kosteat kiharat

Ei monta hetkeä hiljaa

Tuo ollut pikkupää

Oli paljon kyselemistä

Ja paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut

Monihaaraiset kynttilät

Nuo kaksi puhuivat hiljaa

Ja joskus hymyilivät

Kovin kauan saarna kesti

Lapsi istui miettien

Ja pienin pehmein sormin

Isän hihaa hyväillen

Minä tahtoisin isä jo kotiin

Isä minua väsyttää

Hän nostaa pienet kasvot

Ja huuli värähtää

He lähtivät kesken saarnan

Minä loppuun asti jäin

Sama hiljainen arka pyyntö

Nous syvältä itsestäin:

Minä tahtoisin isä jo kotiin

Isä minua väsyttää

Soi kirkossa kiitosvirsi

Oli ulkona vehreää

Un uomo e un bambino vennero in chiesa

Si sono seduti di fronte a me

Immagino che la strada fosse lunga per il piccolo

C'erano riccioli umidi

Non molti momenti di silenzio

Quella era una piccola testa

Ci sono state molte domande

E molto da vedere

C'erano belle pale d'altare

Candele a più rami

I due parlarono a bassa voce

E a volte sorridevano

Il sermone è durato molto tempo

Il bambino sedeva a pensare

E con le dita morbide più piccole

Accarezzando la manica di suo padre

Vorrei che papà andasse già a casa

Papà mi stanca

Alza una piccola faccia

E il labbro vibra

Se ne andarono nel mezzo del sermone

Sono rimasto fino alla fine

La stessa timida e silenziosa richiesta

Alzati in profondità da te stesso:

Vorrei che papà andasse già a casa

Papà mi stanca

Nella chiesa si sente un inno

Fuori era verde