Sieluni kaltainen - Samuli Edelmann

Olen ohittanut kukkulan ja radan penkereen

Sen kohdan, jossa loppui leikit lapsuuden

Nuoruus on pullo pakkasella, kuumaa humalaa

Hioutuen, kipunoiden

Olen matkalla sun luoksesi, kun perille mä tuun

Pyydän, riisu takkini pois varoen

Minä olen luojan veistos, mutta keskeneräinen

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen rakastanut elämää, sen tuulen huminaa

Syli auki juossut vastaan sitä ahmien

Syöksynyt sen virtaan, halveksien kuolemaa

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan

Olen piiloutunut perkelettä, vuoroin jumalaa

Ota minut vastaan, ota minut nyt

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Ho passato la collina e l'argine della pista

Il punto in cui hai finito per giocare all'infanzia

La giovinezza è una bottiglia di gelo, luppolo caldo

Macinazione, dolori

Sto venendo da te quando arrivo

Per favore, toglimi la giacca con attenzione

Sono una scultura del Creatore, ma incompiuta

Macinazione, dolori

Più belle sono le giornate, più luminose si sfregheranno

I giorni diventano più forti, più cadono

Man mano che divento come la mia anima

Ho amato la vita, è il ronzio del vento

Un grembo gli soffiò contro, divorandolo

Immerso nel ruscello, disprezzando la morte

Macinazione, dolori

Più belle sono le giornate, più luminose si sfregheranno

I giorni diventano più forti, più cadono

Man mano che divento come la mia anima

Ho stretto il filo dalla nascita alla morte

Mi nascondo nel diavolo, alternativamente con Dio

Ricevimi, contattami ora

Macinazione, dolori

Più belle sono le giornate, più luminose si sfregheranno

I giorni diventano più forti, più cadono

Man mano che divento come la mia anima