Hankoniemen silmä - Tapio Rautavaara

Ken olet armas tähti, mi kauas merehen

Säteitäs yössä myrskyisessä heität

Sä hetkin olet kirkas ja hetkin sumuinen

Ja joskus loistos kokonaan sa peität

Oletko taivaan tähti mi silmin lempehin

Maan murehisiin katsot ja öiden vaaroihin

Ja lohduttelet harhaan eksyneitä

En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan

Majakka Hankoniemen rannikoilla

Mä johdan merimiestä, kun päivä jättää maan

Ja vaarat väijyy salakallioilla

Pimeenä, kirkkahana mun valon' vaihtelee

Kun merimies sen näkee hän iloll' aattelee

Se mahtaa Hankoniemen silmä olla

Vihainen myrsky huuhtoo mun juurtain ainiaan

Mut vahvoja se muuriain ei voita

Kuin vuoren seinä kestän mä myrskyt, aallot vaan

Ja vartioitsen poloisia noita

Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen

Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen

Ja valvo, lemmi, lohdutella koita

Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen

Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen

Ja valvo, lemmi, lohdutella koita

Ken sei una bella stella, lontana dal mare

Lanci i tuoi raggi di notte in una tempesta

A volte sei sereno ea volte nebbioso

E a volte lo splendore ti copre completamente

Sei la stella del cielo con i tuoi occhi

Guardi le preoccupazioni della terra e i pericoli della notte

E tu conforti i perduti

Non sono la stella del cielo, ma il faro della notte

Faro sulle rive di Hankoniemi

Guiderò un marinaio quando il giorno lascerà il paese

E i pericoli si nascondono nelle rocce

Nel buio, il tocco luminoso della mia luce 'varia

Quando un marinaio lo vede, pensa volentieri

Potrebbe essere l'occhio di Hankoniemi

Una tempesta arrabbiata lava via le mie radici per sempre

Ma forte quel muro non vince

Come il muro di una montagna, sopporto le tempeste, ma le onde

E io proteggo le streghe del polo

Anche tu, il bambino umano, sarai così entusiasta

Condurrà i perduti attraverso le tempeste della vita

E guarda, lemmi, conforta le falene

Anche tu, il bambino umano, sarai così entusiasta

Condurrà i perduti attraverso le tempeste della vita

E guarda, lemmi, conforta le falene