Nämä Herrasmiehet - Viikate

He eivät sarviaan seinille maalaa

Ei heitä rujouttaan saa halaamaan

Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa

Kun eivät ujouttaan peittoon saa

Tai piiloon vahvaa ihmisvihaa

Ympärillään ilmanala misantrooppinen

Luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret

Ei haittaa oikean- vai vääränoppinen

Kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

Huudot vähiin jäävät kuten kuiskauksetkin

Sovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhon

Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin

Esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen

Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen

Vaik' olis arvokaskin tilaisuus

Kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus

Kaikesta kuultaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

Non dipingono le corna sui muri

Non devono essere abbracciati

E non nelle acque delle femmine indaffarate

Quando non si vergogna di essere coperto

O nascondere il forte odio umano

Circondato da un'atmosfera misantropica

Solo i freddi ceppi di uno stato morto perdono fiducia

Non c'è niente di male nell'essere nel giusto o nel torto

Solo i flussi dell'eternità cantano dai loro libri

Questi signori l'uno per l'altro

Non sopportano nemmeno nei loro sogni

Scalda i piedi e la mente di Aatos

Camminate verso il cielo insieme

Le grida sono poche, così come i sussurri

Non c'è posto per il club per ottenere questo club

Lo sguardo di Kolkko chiude a chiave la porta della conversazione

Invece di una tenda, si chiudono in una spessa cortina di fumo

Questi signori l'uno per l'altro

Non sopportano nemmeno nei loro sogni

Scalda i piedi e la mente di Aatos

Camminate verso il cielo insieme

Versare la tazza, versare la tazza a se stessi

Porta una puleggia, puleggia scuoiata nel corridoio

Sarebbe un'occasione preziosa

L'odio umano si sente su tutto

Tutto si sente, l'oro cinico trasuda l'eternità

Questi signori l'uno per l'altro

Non sopportano nemmeno nei loro sogni

Scalda i piedi e la mente di Aatos

Camminate verso il cielo insieme