Kesällä kerran - Anna Eriksson

Mä luin Einoa kesällä kerran

Kun sun hahmosi vedessä näin

Unen rannalla päivässä herran

Kuulin äänesi mereltä päin

Tuuli kääntyi viileäksi

Nosti aallot kallioon

Jotain tiesin päättyväksi

Luisin epätoivoon

Sillä hetkellä mä tiesin: täältä poissa oot

En koskaan enää saa sun ihoasi koskettaa

On linnut luomensa sulkeneet

Rannoillaan virva tuhkaksi hiipunee

Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet

Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet

Taivas viskoo jo talven lunta

Onnen haudalle kukan mä vien

En oo nähnyt mä kesästä unta

Hanki sulki sen suvisen tien

Aika kelloissa kun siirtyy

Lumen alta paljastuu

Nimes kultaisena piirtyy kiveen kaiverrettuun

Liekki lyhdyssäni syttyy, tiedän, että tässä oot

Mä jossain vielä saan sun ihoasi koskettaa

Koskaan en enää mä saa… koskettaa

Ho letto Eino una volta d'estate

Quando il sole nel tuo personaggio nell'acqua ho visto

Dormi sulla spiaggia nel giorno del Signore

Ho sentito la tua voce dal mare

Il vento si fece fresco

Ha sollevato le onde nella roccia

Qualcosa che sapevo stava per finire

Leggo disperato

In quel momento ho capito: sei fuori di qui

Non toccherò mai più la tua pelle

Gli uccelli hanno chiuso gli occhi

Sulle sue sponde, Virva sta scomparendo in cenere

Tocchi, i fili del desiderio sono bruciati

Le navi salparono dalle loro coste

Il cielo sta già piovendo in inverno

Porto fiori alla tomba

Non ho sognato l'estate

Chiudi quella strada estiva

Tempo sugli orologi mentre si muove

È esposto sotto la neve

Nimes in oro è disegnato su una pietra scolpita

La fiamma nella mia lanterna si accende, so che sei qui

Da qualche altra parte posso prendere il sole sulla tua pelle

Non toccherò mai più