Matkalla kotiin - Anna Kokkonen

Kyynel taivaan, putosi maahan.

Maa oli hiljaa, ei osannut lohduttaa.

Pimeä painaa, ihoa vasten,

vain sinä voit poistaa sen.

Unien laiva kohoaa matkaan,

sumussa seilaa jo katoaa laineisiin.

Sinua etsin, sinua huudan,

voi pidä mut pinnalla!

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Sydän lyö tyhjää, näenkö unta.

Vedät mua rantaan ja herätät laineista.

Tuhannet tähdet, valaisee taivaan.

Vain sinä voit loistaa niin.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Juuret ne pysyy ennallaan.

Una lacrima di cielo cadde a terra.

Il paese era tranquillo, incapace di confortare.

Stampa scura, contro la pelle,

solo tu puoi eliminarlo.

La nave dei sogni si alza,

nella nebbia la vela scompare già tra le onde.

Ti sto cercando, sto gridando,

può mantenere muto in superficie!

Quanto tempo resta il cuore sulla strada di casa?

Stai ancora trovando il tuo posto?

Troppo lontano quando vaghi, puoi dimenticare la strada lì,

ma le loro radici rimangono immutate.

Il cuore batte, vedo un sogno.

Mi tiri a riva e ti svegli dalle onde.

Migliaia di stelle, che illuminano il cielo.

Solo tu puoi brillare così.

Quanto tempo resta il cuore sulla strada di casa?

Stai ancora trovando il tuo posto?

Troppo lontano quando vaghi, puoi dimenticare la strada lì,

ma le loro radici rimangono immutate.

Quanto tempo resta il cuore sulla strada di casa?

Stai ancora trovando il tuo posto?

Troppo lontano quando vaghi, puoi dimenticare la strada lì,

ma le loro radici rimangono immutate.

Le loro radici rimangono invariate.