Tie yli taivaan - Anna Kokkonen

Syntyi kerran hopeinen kuori

Sydämen muotoon taivaassa taottiin

Kaksi sielua sisäänsä sulki

Putosi maahan, kahtia särjettiin

Ei milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Toinen puoli surusta vääntyi

Sinä sen löysit, avasit viimeinkin

Toinen pieniin palasiin särkyi

Minä vein talteen, muruset yhdistin

EI milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Una volta era nata una conchiglia d'argento

La forma del cuore in paradiso è stata forgiata

Due anime si chiudono dentro

Cadde a terra, lacerato in due

Mai più grande

Attraverso il cielo

ancora attraverso la nebbia a te rabbia

e ti raggiungerò

Il suono del sole che sento attraverso la terra oscura

all'orizzonte

Trovo ancora sut

ancora durante il sonno mi precipiterò da te

prima di scomparire

Non possiamo mai

non più mari né terre

distinguere

L'altra metà del dolore si contorceva

L'hai trovato, finalmente l'hai aperto

Un altro si è rotto in piccoli pezzi

Mi sono ripreso, le briciole unite

MAI più grande

Attraverso il cielo

ancora attraverso la nebbia a te rabbia

e ti raggiungerò

Il suono del sole che sento attraverso la terra oscura

all'orizzonte

Trovo ancora sut

ancora durante il sonno mi precipiterò da te

prima di scomparire

Non possiamo mai

non più mari né terre

distinguere