Rakkaus tekee vapaaks - Johanna Kurkela

«Turvallista matkaa», sanoit lentokentällä

Kun halattiin

Soitellaan, kun sataa, eli tuskin kuukausiin

Me naurettiin

Rakas, älä huoli mistään, aika rientää, pian jo kotiin tuut

Sä sanoit näin

Metelin ja ruuhkan keskellä kun seistiin hiljaa ikuisuus, sylikkäin

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti

Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin, sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa

«Muista pitää hauskaa, ettet liikaa töitä tee»

Mä kuiskasin

Voi, mikset tuu mun mukaan, kysyin vaikka tarkalleen

Sen ymmärsin

Todellinen rakkaus ei voi ketään hiljaa laittaa luopumaan, haaveistaan

Molempien täytyy muistaa pitää kiinni jostain omastaan

Nyt mene vaan

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti

Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin, sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti

Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin, sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa

Ja mä tärisin ja halusin kääntyä kotiin takaisin

Sä selitit kuinka hienosti mä pärjäisin

Kiitos kun sä sanoit niin

Me hymyiltiin ja tiedettiin, kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti

Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin, sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa

Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin, sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa

"Viaggio sicuro", hai detto in aeroporto

Quando abbracciato

Chiamato quando piove, cioè appena mesi

Abbiamo riso

Caro, non preoccuparti di niente, il tempo stringe, presto sarai a casa

L'hai detto tu

Nel bel mezzo del tumulto e dell'ora di punta mentre rimasero in silenzio per l'eternità, il più sputato

Abbiamo sorriso e sapevamo quanto follemente cresce il desiderio

Ma loro hanno sorriso e si sono salutati, perché devi osare per vivere anche se ami

«Ricordati di divertirti a non lavorare troppo»

ho sussurrato

Oh, perché non lo porti con me, ho chiesto esattamente

io ho capito quello

Il vero amore non può costringere nessuno a rinunciare ai propri sogni

Entrambi devono ricordarsi di attenersi a qualcosa di proprio

Ora vai

Abbiamo sorriso e sapevamo quanto follemente cresce il desiderio

Ma loro hanno sorriso e si sono salutati, perché devi osare per vivere anche se ami

Abbiamo sorriso e sapevamo quanto follemente cresce il desiderio

Ma loro hanno sorriso e si sono salutati, perché devi osare per vivere anche se ami

E io tremavo e volevo tornare a casa

Hai spiegato quanto bene potevo fare

Grazie per averlo detto

Abbiamo sorriso e sapevamo quanto follemente cresce il desiderio

Ma loro hanno sorriso e si sono salutati, perché devi osare per vivere anche se ami

Ma loro hanno sorriso e si sono salutati, perché devi osare per vivere anche se ami