Rakkauslaulu - Johanna Kurkela

Kauan sitten minussa

Aavistus jos sinusta

Silloin tuntemattoman

Tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää

Ja liian houkuttava ohittaa

En tiennyt kuinka kaikki voisikaan

Niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin

Tuntematta aavistin

Että illan harmaassa

Tulet vastaan pelotta

Jos joskus pimeässä yksin seison

Ja liekki sammunut ja kylmä on

En tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

En pidä kiinni, en työnnä sua pois

Ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä

Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa

Kirkkaana loistaa

Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Tanto tempo fa in me

Un consiglio se ti piace

Poi l'ignoto

Lo so ora e lo confesso

Eri troppo in pericolo per andare in giro

E troppo allettante per saltare

Non sapevo come tutto potesse

Quindi brucia, brucia

Due così luminosi e belli

Brilla brillantemente

Vorrei che i giorni del sole su di noi non finissero mai

Qualche tempo fa in qualche modo

Senza sentire ho indovinato

Quella sera nel grigio

Sarai accolto senza paura

Se mai rimango da solo nell'oscurità

E la fiamma è spenta e fredda

Non so se qualcun altro può dargli vita

Due così luminosi e belli

Brilla brillantemente

Vorrei che i giorni del sole su di noi non finissero mai

Non tengo duro, non lo spingo via

E vorresti rimanere non richiesto

Oggi non ha piovuto, anche se il cielo è pesante da molto tempo

Due così luminosi e belli

Brilla brillantemente

Vorrei che i giorni del sole su di noi non finissero mai

Due così luminosi e belli

Brilla brillantemente

Vorrei che i giorni del sole su di noi non finissero mai