Salaisuuksia - Johanna Kurkela

Muistatko sen lapsuuden kesän, kun aamut tuoksuivat hunajalle

Kun jalat kastuivat ruohikossa, eikä mikään ollut hetkeä tärkeämpää

Minä muistan myös sateenkaaren, pellon yllä luona kivipaaden

Soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää

Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita

Eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin

Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta

Huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin

Ne jäljelle jää

Kun kaikki häviää

Ne jäljelle jää

Kaipaatko koskaan takaisin

Piilopaikkaan sinne vilja-aittaan

Sydänyönä alle tähtitaivaan

Niittyvillalla sijattuun vuoteeseen

Sieltä etsin sua uudestaan

Matkalla muistojen valtakuntaan

Missä maailma on ajankultaa

Sinne merenrantaan mä rakennan linnakkeen

Mihin salaisuudet kuuluvat nyt

Minkä aarteen olet sittemmin löytänyt

Vieläkö oot se, jos kipinä saa

Sijan syttyä ja tulena palaa

Ricordi quell'estate d'infanzia quando le mattine odoravano di miele

Quando i miei piedi si bagnavano nell'erba, niente era più importante di un momento

Ricordo anche l'arcobaleno, la roccia sopra il campo

La barca a remi è sommersa nei canneti e il prato nella nebbia scompare

Eri il ragazzo con le mani fuligginose piene di fragole

Gattini in un cestino da picnic, in viaggio con te dai ladri di mele

Ero la ragazza che aveva un abito a fiori e una mappa del tesoro

Felpa con cappuccio e una manciata di conchiglie e segreti dalla testa ai piedi

Loro rimangono

Quando tutto è perduto

Loro rimangono

Ti mancherai mai indietro

Nasconditi lì nel granaio

Notte del cuore sotto il cielo stellato

A un letto in una villa sul prato

È lì che sto cercando di nuovo sua

Sulla strada per il regno dei ricordi

Dove nel mondo è l'oro del tempo

Là sto costruendo un forte in riva al mare

Dove appartengono ora i segreti

Quale tesoro hai trovato da allora

Lo avrai ancora se ottieni una scintilla

Il posto prende fuoco e il fuoco brucia