Älä Lähde Vielä Pois - Juha Tapio

Meidän mahdoton rakkautemme

sen mahdottomuutta me emme

aavistaneet ja niinpä me siitä

roikumme kourin ja hampain

tätä riemua tanssia rampain

onnessa kylvimme vaan emme niitä

Minä halusin kantaa sua

olla voitokas haavoittua

puremia ihoon ja harteisiin

mutta matkalla onneen miksi

teimme toisemme yksinäisiksi

nyt yhtä jos pyytää voisin niin

Älä lähde vielä pois

pysy vielä hetki siinä

jospa meitä vielä ois

se ei ois mahdotonta

älä lähde vielä pois

kohti yötä valotonta

siinä kaikki

Atomeiksi jauhetut aiheet

sanotut ja vaietut valheet

miten paljon turhia painoja kantaa

minä kahdelle haavoitetulle

haluaisin kaiken sulle

ja itsellenikin anteeksi antaa

sillä kuka on huomenna täällä

tämä matka on ohuella jäällä

sitä uhmata kanssas tahtoisin

Älä lähde vielä pois

pysy vielä hetki siinä

jospa meitä vielä ois

se ei ois mahdotonta

älä lähde vielä pois

kohti yötä valotonta

siinä kaikki

Älä lähde vielä pois

pysy vielä hetki siinä

jospa meitä vielä ois

se ei ois mahdotonta

älä lähde vielä pois

kohti yötä valotonta

siinä kaikki

Il nostro amore impossibile

la sua impossibilità non lo facciamo

indovinato e così noi su di esso

appendiamo un rampino e un dente

questa gioia di ballare sulla rampa

fortunatamente abbiamo seminato ma non loro

Volevo portare sua

essere vittorioso per essere ferito

morsi sulla pelle e sulle spalle

ma sulla via della felicità perché

ci siamo fatti sentire soli

ora uno se chiesto potrei

Non partire ancora

restaci dentro per un po'

se solo potessimo

non sarebbe impossibile

non partire ancora

verso la notte senza luce

È tutto

Soggetti atomizzati

ha detto e messo a tacere bugie

quanti pesi inutili portare

Io ai due feriti

Vorrei tutto per te

e perdonami

per chi è qui domani

questo viaggio è sul ghiaccio sottile

Lo sfiderei con te

Non partire ancora

restaci dentro per un po'

se solo potessimo

non sarebbe impossibile

non partire ancora

verso la notte senza luce

È tutto

Non partire ancora

restaci dentro per un po'

se solo potessimo

non sarebbe impossibile

non partire ancora

verso la notte senza luce

È tutto