Perunalaulu - Juha Vainio

On moni meistä täysin korvaamaton mielestään,

niin etenkin, jos rahaa on ja rasvaa.

Mut' joka ainut ylennetään samaan tehtävään:

Päämääränämme perunaa on kasvaa.

Saat olla ministeri taikka kanisteri vaan,

mut' hiljaa henkes' lähtiessään vislaa.

Ja ylväs vartes' vaossa on kerran pottumaan,

josta joku sinut votkapulloon tislaa.

Tässä teille on testamentti,

sano maatalouskonsulentti.

Jo mukulana ollessain, kun perunoita söin

tää perusajatus mun alkoi itää.

Mä ymmärsin sen, että aivan turhaan elämöin

kun hahmoani hetken saan vain pitää.

Mä käymässä vain olen täällä hetken lyhyen,

ja kapallistakaan en ota mukaan.

Tää olotila varmasti on väliaikainen.

Miksi syyttää suotta pullistelis' kukaan.

Tässä teille on testamentti,

sano maatalouskonsulentti.

Niin kaunis on tuo pelto, joka kasvaa perunaa,

sen yllä leivon liverryskin helää.

Mut' kesän verran lintu ainoastaan laulaa saa

ja peltomieskin aikansa vain elää.

Voit viheltää tai viljellä on samantekevää,

pian edessä oot peruskäsityksen.

Kun mullan alla tärkkelystä turpoo varrenpää,

siinä vaellus saa vasta täyttymyksen.

Tässä teille on testamentti,

sano maatalouskonsulentti.

Molti di noi si sentono assolutamente insostituibili,

quindi soprattutto se ci sono soldi e grasso.

Ma tutti sono promossi alla stessa posizione:

Il nostro obiettivo è coltivare patate.

Puoi essere un ministro o un contenitore,

ma il respiro sibila piano mentre se ne va.

E nel solco dei rami alti c'è un tempo per cadere,

da cui qualcuno ti distilla in una bottiglia di vodka.

Ecco un testamento per te,

dice un consulente agrario.

Anche da bambino, quando mangiavo le patate

questa idea di base ha iniziato a germogliare.

Ho capito che stavo vivendo per niente

quando posso solo tenere il mio personaggio per un momento.

Sto solo visitando, sono qui per un po',

e non ne porterò neanche uno con me.

Questa sensazione è decisamente temporanea.

Perché qualcuno dovrebbe dare la colpa alla palude?

Ecco un testamento per te,

dice un consulente agrario.

Così bello è quel campo dove crescono le patate,

sopra di esso risplende la livrea del pane.

Ma per l'estate, l'uccello può solo cantare

e il tempo dell'uomo dei campi è solo quello di vivere.

Puoi fischiare o coltivare è lo stesso,

presto avrai una comprensione di base.

Quando l'estremità dello stelo si gonfia per l'amido sotto terra,

è lì che l'escursione ottiene il suo compimento.

Ecco un testamento per te,

dice un consulente agrario.