Juoksevan Veden Aika - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan

Kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan

Kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi

Kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi

Ullakolla, pienen nurkkahuoneen hyllyllä

Ase, koneen osia ja miestenlehtiä

Poika makaa laverilla, työt on jääneet taa

Kevään virta solisee ja veri huohottaa

Isä katsoo savuavan saunan hiillosta

Koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla

Poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan

Pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan

Kevään tullen poika kuulee niitä ääniä

Joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä

Vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan

Juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan

Talven maa mustaa mieltä

Rauhoittaa

Vaan juoksevan veden aikaan

Ei rauhaa saa

Sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan

Kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan

Luullen, ettei se voi koskaan meitä tavoittaa

Vaan se lyö leiman kehen vain sen lyödä haluaa

Talven maa mustaa mieltä

Rauhoittaa

Vaan juoksevan veden aikaan

Rauhaa ei saa

La neve si sta sciogliendo, rimuovendo la bella coltre della terra

Per lo spreco della primavera, i cimiteri sono ora in corso di scavo

Febbrilmente, la bruttezza della natura si nasconde

Quando non nascondi la tua stessa natura puoi metterci

In soffitta, sullo scaffale di una stanzetta d'angolo

Pistole, parti di macchine e caricatori da uomo

Il ragazzo è sdraiato sul podio, il lavoro è alle spalle

Il ruscello primaverile sferraglia e il sangue respira

Papà guarda la sauna che fuma

Il cane fa il giro del perimetro in fondo al cortile

Il ragazzo fruga nella betulla, la saliva sulla guancia

Presto arrivano gli uomini con i loro camici bianchi

Quando arriva la primavera, il ragazzo sente quei suoni

Che né padre né madre possono sentire

Gli ospiti iniziano a visitare la loro casa

Il gossip va, ma davanti alla famiglia c'è silenzio

La mente nera della terra d'inverno

Rassicurare

Ma durante l'acqua corrente

Non c'è pace

Per colui che ha preso la primavera, ora la testa è scossa

Si ricorda la fessura della lingua

Penso che non potrà mai raggiungerci

Ma mette un marchio su chi vuole colpirlo

La mente nera della terra d'inverno

Rassicurare

Ma durante l'acqua corrente

Non c'è pace