Samarialainen - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Kauan sitten tai kauemmin

Kerjäläisen tapasin

Kuin koira apua anoi

Silloin nousi mieleeni

Yltäkylläinen kotini

Hyvä puoli minussa sanoi:

«vaikka jakaisit kaikkesi

Päästäisit hänet pöytääsi

Silti sinulle kylliksi jää»

Muistan viime sanansa:

«en voi mitään korvata

Mutta taivas kaiken hyvittää»

Niin paikalta pakenin

Rakkaitten luo

En kerjäläisiä sentään

Kotiini tuo

Ja onneni käsitin

Näin miettien:

«laupias olen vaan en

Samarialainen»

Monta vuotta myöhemmin

Kuolinvuoteella makasin

Kun kolme enkeliä näin

Uskoin: vievät taivaisiin

Minut sinne johdettiin

Missä kaikki kääntyy nurinpäin

Kuin koira nyt vaellan

Helvetissäin

Pimeästä kuljen

Pimeään päin

Ja kiemurtaa käärmeet

Kuiskuttaen:

«sinä et ole mikään

Samarialainen»

Molto tempo fa o più a lungo

Ho incontrato un mendicante

Come un cane che chiede aiuto

Questo è quando mi è venuto in mente

La mia casa abbondante

Il lato buono di me ha detto:

«Anche se condividi tutto

Lo faresti alzare dalla tua scrivania

Ne hai ancora abbastanza »

Ricordo le sue ultime parole:

«Non posso sostituire nulla

Ma il paradiso compensa tutto »

È così che sono scappato

Ai propri cari

Non sono un mendicante, però

Questo mi riporta a casa

E ho capito la mia fortuna

Pensando così:

«Sono misericordioso ma no

Samaritano"

Molti anni dopo

Giacevo sul letto di morte

Quando i tre angeli lo videro

Ho creduto: portami in paradiso

Sono stato condotto lì

Dove tutto si capovolge

Come un cane ora cammino

Inferno

Sto uscendo dal buio

Nell'oscurità

E attorciglia i serpenti

Sussurrando:

"Tu non sei niente

Samaritano"