Aattoiltana - Viikate

Kynttilöistä lähtee hehku

Valo lämmin, havun tuoksuinen

Mut tuoksu tulee kauempaa

Leijuu takaa toisten ovien

Ja hämärtyvä aattoilta mieleen palauttaa

Kuinka kirkkaammin nuo

Toisten liekit kajastaa

Pimeässä talossa nyt

Istun ensi kerran yksinään

Ilakointi jäänyt on

Ei piiri pieni pyöri ympyrää

Ja missä itse kuusipuu on

Johon nyt taas sais

Kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais

Kas, valkoisia enkeleitä oksiin ripustais

Lämmitä ei laatikot

Ei rusinatkaan luumukiisselin

Riisipuuron jäätyneen

Nyt verannalta sisään kiikutin

Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa

Vaik parempi kun pysytellyt

Ois vaan paikallaan

Ja kurkkuun jäänyt mantelikin viimein irtoaa

Vaik parempi kun pysytellyt

Ois vaan paikallaan

Le candele brillano

Leggero caldo, profumo di conifere

Ma il profumo viene da più lontano

In bilico dietro altre porte

E la vigilia sfocata me lo ricorda

Come sono più luminosi quelli

Le fiamme degli altri riflettono

In una casa buia ora

Per la prima volta, sono seduto da solo

Non c'è più gioco

Nessun circuito con piccoli cerchi rotanti

E dov'è l'abete stesso

Dove trovarlo di nuovo

Guarda, gli angeli bianchi sarebbero appesi ai rami

Guarda, gli angeli bianchi sarebbero appesi ai rami

Non riscaldare le scatole

Non una prugna all'uvetta

Farinata di riso congelata

Ora sono entrato dalla veranda

E la mandorla rimasta in gola finalmente si stacca

Anche meglio che restare

Ois, proprio a posto

E la mandorla rimasta in gola finalmente si stacca

Anche meglio che restare

Ois, proprio a posto