Hanget - Viikate

Lumisen tien, korkean penkan

Kylmään kylkeen varovasti istuutuu

Siniset kasvot allapäin

Kohmeisiin kämmeniin hautautuu

Ei lämmitä käsiä palavat sillat

Sormien läpi valkoista maata

Tuijottaa katse etäinen

Roudan ja viiman välikössä

Yksin hymyilee itselleen

Taivasta kohti liekit saa

Sulkeutuvat väsyneet silmät

Hyinen viima vähitellen kaikkoaa

Lumisen tien, korkean penkan

Kylmään syliin viimein nukahtaa

Ei surevia jälkeen jää

Strada innevata, argine alto

Siediti con cautela sul lato freddo

Blu a faccia in giù

È sepolto nei suoi palmi

Non scalda le mani bruciando i ponti

Dita bianche tra le dita

Fissando la distanza

Nello spazio tra il gelo e l'ultimo

Solo sorride a se stesso

Puoi ottenere fiamme verso il cielo

Gli occhi stanchi si chiudono

La linea di ghiaccio sta gradualmente scomparendo

Strada innevata, argine alto

Giro freddo finalmente addormentarsi

Nessun dolore rimasto