Iltatähden rusko - Viikate

Ystävä kallis täällä piilossa mulla, syrjässä sykkysydämen

lämmön se antaa, suuret huoletkin kuulla, vängällä väen vaatii vaivaisen

Ruskeat silmät niinkuin tähtöset loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa

ja väsyneenä vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa — torkahtaa

Kun köynnökset kaartuvat päittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan

vaivoiksi äityneet harmitkin kyllä, saatetaan autetaan alle maan

Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon

niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin — tarhoihin

Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen

on turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen

Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon

niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin

ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon

niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin — tarhoihin

Un caro amico qui nascosto in me, a parte il battito del cuore

il calore che dà, anche grandi preoccupazioni da ascoltare, le persone testarde chiedono gli afflitti

Occhi marroni come stelle brillano, brillano e aprono la strada

e stanco contro la sua spalla, come per riposarsi, fare un pisolino - un pisolino

Come le viti si curvano sopra le nostre teste, per proteggerle dai venti degli altri

anche coloro che sono diventati malattie possono essere aiutati sottoterra

Quindi non ho nostalgia dell'inferno, non ho paura della bestia

sia nel calore della stanza che nell'ultimo giorno, stellato nei frutteti - i frutteti

A volte se mi perdo nella mia quotidianità, mi incontro più direttamente

c'è sicurezza e consolazione nel momento qui, a parte il battito del cuore

Quindi non ho nostalgia dell'inferno, non ho paura della bestia

sia nel tepore della stanza che nell'ultimo del dolore, nei frutteti stellati

Non ho nostalgia dell'inferno, non ho paura della bestia

sia nel calore della stanza che nell'ultimo giorno, stellato nei frutteti - i frutteti