Odotus - Viikate

Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan

Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan

Itsekseni istun, yskiskelen yksin

Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein

Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein

Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa

Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään

Kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain

Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain

Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin

Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen

Sotto la quercia grigia, al vecchio e al saggio

Sotto il cielo vuoto si nascondono le speranze di un'ottima posizione

Mi siedo, tossendo da solo

Circa tre ore, ma anche solo un quarto d'anno

Monconi alari, ali, comunque

La mente nera spazza via, parla nei bar

Speranza con le sue ali, fiducia Sulin bianco

Circa tre ore, anche la quarta

Sto ancora scorrendo un quarto, un quarto di una fresca serata

Rusko è colorato dal vuoto del cielo

Per il volto dei senza vita

Come una partenza improvvisa, come un semplice furto

Racconta la rima del corpo, una lettera scavata nel guscio

Tutta la sera fredda, circa tre ore

Accanto a me c'è il nome che conosco tranquillamente nella roccia