Olkoon näin - Viikate

Kun mielessäni kuljen muiston hämärään

Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin

Ja pilvilinnan jonne lentäisin

Pois siivistäni aika puhtauden vei

Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei

Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on

Mut vuodet jättää taakseen auringon

Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan

Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan

Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää

Ken tämän tietää, kaiken ymmärtää

Nyt mielessäni kuljen muiston hämärään

Ja toiveistani parhaat rauenneiksi nään

Mä ymmärtäen katson nyt jo taaksepäin

Ja itselleni lausun: «Olkoon näin»

Quando nella mia mente cammino nel crepuscolo della memoria

Così i miei migliori auguri finiscono

Ho anche ricevuto le ali dalla mia giovinezza

E dove vorrei volare al Cloud Castle

Ci è voluto un po' di pulizia dalle mie ali

E il castello delle nuvole non ha mai completato n

Nessuna sensazione notturna di giovinezza, il giorno lo è sempre

Ma gli anni lasciano il sole alle spalle

Tanto si spera, tanto si sogna

Rimangono solo ceneri dalla nostra fiamma

Nessun castello di nuvole sarà mai sostenibile

Chi lo sa, capisce tutto

Ora nella mia mente sto camminando nel crepuscolo della memoria

E le migliori delle mie speranze sono deluse

Capisco che sto già guardando indietro

E mi dico: "Così sia".