Haudanusva - Horna

Yöllä jäinen usva jälleen nousee

Haudastaan

Vartiosta, luota vainajien paikaltaan

Houkuttelee uuden uhrin luokseen

Surmaansa

Laulaa omituisen, oudon taikansa

Nälissään ja suojaa etsien, sisimmässään lämpöä kaivaten

Kirottuna vai voittaneena

Kaiken elon riemun raivaten

Öinen suo on kiintynyt lapseensa

Jota kirouksensa varjelee

Ilman lämpöä, ei elämää ollenkaan

Ei taantumusta rakkauteen

Haudanusva on vihannut ihmistä

Inhonnut sen lihaa ja aatteita

Pyrkimystä saada osakseen

Aina kaiken ilman vaateita

Siinä käsitykset kirouksesta

Eroavat kuten päivä ja yö

Ihmiselle kirous on kuolema

Ja meille kuolema on mieluisa työ

Jumala on kahlinnut lampaansa

Ketju on kuin elämä

Ruoste, aika ja inhon vaikutus

On meidät laskenut vapauteemme

Siinä kirouksemme muuttuu siunatuksi

Ihmisruumis jäätyy suohon paikalleen

Haudanusva on sielujemme liitto

Ja rauha piinasta on öinen hiljaisuus

Ei virettä, ei harmoniaa

Ei nuotin nuottia ilman taikaa

Pelko muuttuu mielenkiinnoksi

Ja sävel tuo kristityt luoksemme

Di notte, la nebbia ghiacciata si alza di nuovo

Dalla sua tomba

Guardia, fidati del defunto

Attira una nuova vittima

Alla sua morte

Canta la sua strana, strana magia

Affamato e in cerca di riparo, desideroso di calore dentro

Maledetto o vincente

Cancellare la gioia di tutta la vita

La palude notturna è attaccata ai suoi figli

Protetto dalla sua maledizione

Senza calore, niente vita

Nessuna regressione all'amore

Haudanusva ha odiato le persone

Disgustato dalla sua carne e dalle sue idee

Uno sforzo per mettersi in gioco

Sempre tutto senza pretese

Contiene percezioni della maledizione

Differiscono come il giorno e la notte

Per l'uomo, la maledizione è la morte

E per noi la morte è un lavoro piacevole

Dio ha incatenato le Sue pecore

La catena è come la vita

Ruggine, tempo e l'effetto del disgusto

Ci ha lasciati alla nostra libertà

In esso, la nostra maledizione diventa benedetta

Il corpo umano si congela al suo posto nella palude

Haudanusva è l'unione delle nostre anime

E la pace del tormento è il silenzio notturno

Nessuna melodia, nessuna armonia

Nessuno spartito senza magia

La paura diventa interesse

E la melodia ci porta i cristiani