Hel - Horna

Ikuisesti on kirottujen talvieni valtakunta

Ollut Pohjolan myrskyissä.

Maillani ei

Paista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen

Kuutamoineen.

Lumimainen jää, kylmä peili

Kauniimpaa ei olekaan.

Lumen peittämät rinteet

Laakeat ja metsät… Rakkainta

Minulle

Joka yö laulavat lapseni minulle kuun

Hymnejä, ulvovat sen kauneutta.

Silmäni

Lepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä

Ylväänä vaeltaa.

Turinsissa valtakuntani

Tunnetaan nimellä Hel.

Lumen, jään ja

Pakkasen ikuinen, muinainen maailma

Per sempre è il regno dei miei inverni maledetti

Sono stato nelle tempeste del nord.

Non dalla mia parte

Brilla il sole mentre ti scaldi, la notte è eterna

Con il suo chiaro di luna.

Ghiaccio nevoso, specchio freddo

Non c'è niente di più bello.

Piste innevate

Piane e foreste... Amati

Per me

Ogni notte i miei figli cantano per me per un mese

Inni, urlando la sua bellezza.

I miei occhi

Riposando nel paesaggio invernale, la mia anima in loro

Vaga con orgoglio.

A Torino, il mio regno

Conosciuto come Hel.

Neve, ghiaccio e

L'eterno, antico mondo del gelo