Hän ei kävele koskaan - Johanna Kurkela

Hänen kasvonsa on veistetty marmorista

Hänen vatsansa on norsunluuta

Ja kun kosketan hänen niskaansa

En mieti mitään muuta

Hänen kätensä tietävät miten

Tehdä pyytteettömästi hyvää

Hänen silmänsä ovat suota

Upottavaa ja niin syvää

Hän ei kävele koskaan

Mutta sielunsa viilettää

Kuin villi intiaani

Vuorenrinnettä välkkyvää

Hän ei kävele koskaan

Se vain unissa onnistuu

Mutta tärkeämpää onkin

Hänessä kaikki se muu

Hänen hiuksensa on punottu köysinippu

Hänen selkänsä on silkkipuuta

Ja kun sivelen hänen otsaansa

En kaipaa mitään muuta

Hänen huulensa ovat niin todet

Ja ne kuiskivat hellyydestä

Olen oppinut hänen kanssaan

Ihaninta ihmisestä

Hän ei kävele koskaan…

Hän ilman jalkoja juoksee

Hän nauttii ja iloitsee

Enemmän kuin moni niistä

Jotka oikeasti kävelee

Hän ei kävele koskaan…

Il suo volto è scolpito nel marmo

Il suo stomaco è avorio

E quando gli tocco il collo

Non penso ad altro

Le sue mani sanno come

Fai del bene altruistico

I suoi occhi sono paludosi

Sommergibile e così profondo

Non cammina mai

Ma la sua anima si raffredda

Come un indiano selvaggio

Sfarfallio della montagna

Non cammina mai

Funziona solo nei sogni

Ma ancora più importante

In lui tutto il resto

I suoi capelli sono un fascio di corde intrecciate

La sua schiena è in legno di seta

E quando gli accarezzo la fronte

Non voglio nient'altro

Le sue labbra sono così vere

E sussurravano con tenerezza

Ho imparato con lui

L'uomo più meraviglioso

Non cammina mai...

Corre senza gambe

Gode ​​e gioisce

Più di molti di loro

Chi cammina davvero

Non cammina mai...