Ilta saapuikin niin äkkiä - Johanna Kurkela

Ilta saapuikin niin äkkiä

Kirkkaana aamu nyt jo hämärää

Niin jäikin päivän matka lyheksi

Mä olen tässä, otathan mut syliisi

Kun varjo musta kaiken yli käy

Ei valon pilkahdusta missään näy

Mä käden laitan käteen ystävien

Kuuletko kun hiljaisuus tekee sen

On meitä täällä heikkoa niin monta

Surun alla aivan voimatonta

Sanat haihkuivat vain toivo jäljellä

Pidät huolta minustakin pienestä

Ei pelkoa oo rakkaudessa

Mä tahdon kiinni siihen tarrata

Voin nukahtaa ja luottaa rauhaisasti

Aamuun asti pidät huolta minusta

On meitä täällä heikkoa niin monta

Surun alla aivan voimatonta

Sanat haihtuivat vain toivo jäljellä

Pidät huolta minustakin pienestä

On meitä täällä heikkoa niin monta

Surun alla aivan voimatonta

Sanat haihtuivat vain toivo jäljellä

Pidät huolta minustakin pienestä

Pidät huolta minustakin pienestä

La sera è arrivata così all'improvviso

Mattinata limpida ora buia

Quindi il viaggio della giornata è stato breve

Sono qui, prendilo tra le tue braccia

Quando l'ombra nera su tutto passa

Non c'è barlume di luce da nessuna parte

Ho messo la mia mano nelle mani degli amici

Senti quando il silenzio lo fa

Ci sono così tanti di noi deboli qui

Completamente impotente nel dolore

Le parole svanirono con solo la speranza rimasta

Anche tu ti prendi cura di me poco

Nessuna paura oo innamorato

Voglio attenermi ad esso

Posso addormentarmi e fidarmi con calma

Ti prenderai cura di me fino al mattino

Ci sono così tanti di noi deboli qui

Completamente impotente nel dolore

Le parole svanirono solo con la speranza rimasta

Anche tu ti prendi cura di me poco

Ci sono così tanti di noi deboli qui

Completamente impotente nel dolore

Le parole svanirono solo con la speranza rimasta

Anche tu ti prendi cura di me poco

Anche tu ti prendi cura di me poco