Juurrun tähän ikävään - Johanna Kurkela

Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan

Kiven pintaa miettien mä hyväilen

Nypin maasta rikkaruohon muutaman

Kukkii kummullasi muistot eilisen

Orvokit sen kesätaivaan siniset

Mutta niitä enää nähdä voi sä et

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Kastan kukkaset ja sulle puhelen

Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit

Tätä kenellekään kertoa voi en

Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit

Lintu lohdutusta laulaa jossakin

Minä tahtoisin niin sinut takaisin

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Mi siedo per un momento all'ombra della vecchia quercia

Pensando alla superficie della pietra, accarezzo

Raccolgo alcune erbacce da terra

Sbocciano i tuoi dannati ricordi di ieri

Viole del pensiero nel suo azzurro cielo estivo

Ma non puoi più vederli

Come le viole del pensiero viste nel terreno

Bloccato in te sono cresciuto vivendo

Eri il mio potere e qualunque cosa gli fai

Ora metto radici in questa miseria

Tutto in me come un silenzioso lamento

Quando la luce si è spenta mi sono perso nel buio

E quando non ti vedo più

È così che metto radici in questa miseria

Innaffierò i fiori e ti chiamerò

Ed è proprio come qualcosa a cui risponderesti

Non posso dirlo a nessuno

Solo quelle piccole viole del pensiero lo capiscono

Un uccello di consolazione canta da qualche parte

Mi piacerebbe che tu tornassi allora

Come le viole del pensiero viste nel terreno

Bloccato in te sono cresciuto vivendo

Eri il mio potere e qualunque cosa gli fai

Ora metto radici in questa miseria

Tutto in me come un silenzioso lamento

Quando la luce si è spenta mi sono perso nel buio

E quando non ti vedo più

È così che metto radici in questa miseria