Kotiin - Johanna Kurkela

Aamuyöstä laukun pakkasin ja lensin Afrikkaan

Taakse katsomatta, punaista maata kulkemaan

Silti maailman tuolla puolen mulle paikka pöytään katetaan

Ja huuruisessa ikkunassa tutut kasvot odottaa

Sinä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista

On haalistuneet kasvot valokuvassa

Näkyy pieni hahmo pihan portilla

Kävelevän kotiin

Varpaitteni välissä mä tunsin meren suolaisen

Ja jokaisilta kasvoilta luulin löytäneeni läheisen

Ja yöllä sillä lämpimällä hiekkarannalla

Mietin, näyttääkö vanhat kotikulmat vielä samalta

Ja muistaako ne mua

Sinä iltana…

Vaikka näkis suurimman vesiputouksen

Sen juurella kaupungin kultaisen

On onni todellista vasta kun jakaa sen

Ja tänä iltana, kun hyinen tuuli laulaa talon raoista

On haalistuuneet kasvot valokuvassa

Näkyy pieni hahmo pihan portilla

Kun hymyn kaari hupun alta paljastuu

Takkatulen loimu silmiin heijastuu

Näkyy pieni hahmo teidän ovella

Mä olen tullut kotiin

Mä olen tullut kotiin

Seuraavana aamuna mä hiivin alakertaan uinuvaan

Katan hiljaa pöydän, hyräillen jään muita oottamaan

On mulla sielu levoton ja seikkailijan pää

Silti tänä aamuna laukku pakkaamatta jää

Al mattino ho fatto le valigie e sono volato in Africa

Senza voltarsi indietro, terra rossa da passare

Eppure, dall'altra parte del mondo, il mio posto a tavola è coperto

E in una finestra nebbiosa, un volto familiare attende

Quella notte mentre il vento gelido canta dalle fessure della casa

C'è una faccia sbiadita nella foto

Una piccola figura si vede nel cancello del cortile

Camminando verso casa

Tra le dita dei piedi sentivo il salato del mare

E su ogni viso pensavo di aver trovato una persona cara

E di notte su quella calda spiaggia di sabbia

Mi chiedo se i vecchi angoli della casa siano ancora gli stessi

E si ricordano di me

Quella notte…

Anche vedendo la cascata più grande

Ai piedi della città è d'oro

C'è vera felicità solo quando la condividi

E stasera mentre il vento gelido canta dalle fessure della casa

C'è una faccia sbiadita nella foto

Una piccola figura si vede nel cancello del cortile

Quando si rivela l'arco di un sorriso sotto il cofano

Il bagliore del camino si riflette negli occhi

Una piccola figura appare alla tua porta

Sono tornato a casa

Sono tornato a casa

La mattina dopo scesi di soppiatto a dormire

Copro tranquillamente il tavolo, canticchiando il ghiaccio per aspettare gli altri

Ho un'anima irrequieta e una testa avventurosa

Tuttavia, stamattina la borsa è stata lasciata disimballata