Linnunradan lapset - Johanna Kurkela

Makasin mustan taivaan alla

Ja tuijotin pimeää

Niin syvää ja näkymätöntä

Niin äkkiä tihenevää

Ja melkein huomaamatta

Tähdet lipui piilostaan

Ne loistivat hiljaisuutta

Ja kylpivät valossaan

Täällä linnunradan lapset

Tahtoo rakastaa

Pimeyttä vastaan

Ei he muuta suojaa saa

Linnunradan lapset kulkee

Kehää kiertäen

Yössä toisiansa

Kohti hapuillen

Lepäsit vierelläni siinä

Mä tähdissa matkaa tein

Sä suutelit minua suulle

Sun kättäsi varoen vein

Ja kaukaa kaaoksesta

Näimme toiseen galaksiin

Kun katsoimme ääretöntä

Se hyvältä tuntui niin

Täällä linnunradan lapset

Tahtoo rakastaa

Pimeyttä vastaan

Ei he muuta suojaa saa

Linnunradan lapset kulkee

Kehää kiertäen

Yössä toisiansa

Kohti hapuillen

Giacevo sotto il cielo nero

E ho fissato il buio

Così profondo e invisibile

Così improvvisamente ispessimento

E quasi inosservato

Le stelle volarono fuori dal nascondiglio

Brillavano di silenzio

E immerso nella loro luce

Ecco i bambini della Via Lattea

Vuole amare

Contro l'oscurità

Non ottengono altra protezione

Passano i bambini della Via Lattea

Girando per il perimetro

Nella notte l'un l'altro

Verso l'acido

Ci sei riposato accanto a me

Ho fatto il viaggio nelle stelle

Mi hai baciato in bocca

Il sole sollevò dolcemente la tua mano

E lontano dal caos

Abbiamo visto un'altra galassia

Quando abbiamo guardato all'infinito

Si sentiva bene in quel modo

Ecco i bambini della Via Lattea

Vuole amare

Contro l'oscurità

Non ottengono altra protezione

Passano i bambini della Via Lattea

Girando per il perimetro

Nella notte l'un l'altro

Verso l'acido