Sormenjäljet - Johanna Kurkela

Häntä koskaan unohda en

Hänen katseensa oli kuin tulta

Oli hymynsä harvinaislaatuinen

Se aseet riisui multa

Hän ei puhunut paljoakaan

Hän istui ja katseli vaan

Mut vaikka kuinka tahtoisin

Hartaasti tai vielä hartaammin

En häntä pysty unohtamaan

Hän jätti sormenjäljet

Mun sydämeen

Niin selvät todisteet

Viittaavat syylliseen

Ei ole epäilystäkään

Kun katsoo hänen käsiään

Vaikka kosketti silkkihansikkain

Silti jäljet sydämeen sain

Kaiken itsestäin paljastin

Epäilyksettä hänelle elin

Ja hän jotenkin näki mut silloinkin

Kun minuun seisoi selin

Sitä pysty en selittämään

Ja siksi en yritäkkään

Mut ilman häntä ois

Vapaaksi päässyt en

Kuin lintunen

Hänelle velkaa elämän jään

Non lo dimenticherò mai

Il suo sguardo era come fuoco

Il suo sorriso era raro

Ha disarmato le armi

Non parlava molto

Si è semplicemente seduto e ha guardato

Ma non importa quanto io voglia

Seriamente o più seriamente

Non posso dimenticarlo

Ha lasciato le impronte

Al mio cuore

Quindi prove evidenti

Fare riferimento al colpevole

Non c'è dubbio

Quando guardi le sue mani

Anche se ha toccato il guanto di seta

Eppure ho tracce nel mio cuore

Ho rivelato tutto di me

Indubbiamente un corpo per lui

E in qualche modo lo vide anche allora

Quando stavo sulla schiena

Non posso spiegarlo

Ed è per questo che non ci provo

Ma senza di lui lo farebbe

Non mi sono liberato

Come un uccello

Gli deve il ghiaccio della vita