Yksinkertaista - Johanna Kurkela

Sä nousut varhain, et kaipaa unta

Mä hiivin taakses ja seuraan kuinka hääräilet

Itsekses, pidän kaikesta mitä teet

On hiukses sotkuiset, etsit tulta

Mä ruutupaidassas tuun sun viereen

Juttelet, mainitset, yöllä tuulet on kääntyneet

Niin yksinkertaista

Voisin vain kuunnella

Istuu sun ikkunalaudalla

Niin yksinkertaista, aurinkoverhoissa

Itsekseen leikkii ja mietin

En täällä päivänvaloa pelkäis

Näytät kiltiltä, tutkin tarkkaan

Sun pienet ilmeesi alkaa melkein liikuttaa

Muttet saa sitä nähdä, hymyilen vain

Jo tiedän ottaisin kaiken vastaan

Ne kiivaat vuodet ja heikon ruumiin

Vieläkin uskoisin olit juuri se mitä hain

Niin yksinkertaista

Voisin vain jäädä

Ja istuu sun ikkunalaudalla

Niin yksinkertaista, aurinkoverhoissa

Itsekseen leikkii ja mietin

Kuinka noin vieraan voi tuntee jo näin

Ois helppoo käydä kiistelemään

Lehdistä, paidoista ja lähekkäin ei harhailis ensinkään

Niin yksinkertaista voisin vain kuunnella

Istuu sun ikkunalaudalla

Niin yksinkertaista, aurinkoverhoissa

Itsekseen leikkii ja mietin

En täällä päivänvaloa pelkäis

Ti alzi presto, non ti perdi un sogno

Mi intrufolo dietro di te e ti guardo arrampicarti

In effetti, mi piace tutto quello che fai

I tuoi capelli sono disordinati, stai cercando il fuoco

Indosso una camicia a quadri vicino al sole di tonno

Parli, parli, di notte i venti sono cambiati

Così semplice

Potrei solo ascoltare

Seduto sul davanzale della finestra

Così semplice, nelle tendine parasole

Suona e pensa da solo

Non avrei paura della luce del giorno qui

Sei carina, guarderò da vicino

Il piccolo sguardo del sole comincia quasi a muoversi

Ma tu non puoi vederlo, io sorrido e basta

So già che accetterei tutto

Quegli anni feroci e un corpo debole

Continuo a pensare che tu fossi esattamente quello che stavo cercando

Così semplice

Potrei semplicemente restare

E seduto sul davanzale della finestra

Così semplice, nelle tendine parasole

Suona e pensa da solo

Che ne dici di un ospite può già sentirsi in questo modo

Sarebbe facile discutere

Non gironzolare tra riviste, magliette e chiudere insieme in primo luogo

Così semplice che potrei semplicemente ascoltare

Seduto sul davanzale della finestra

Così semplice, nelle tendine parasole

Suona e pensa da solo

Non avrei paura della luce del giorno qui