Kuu - Juha Tapio

Kun tulet väsyneenä kotiin

kävelet autolta ovelle

ja pihaan jäljet yksinäiset

astelet

Eteisen pöydälle lasket

käsilaukun ja avaimet

ja huokaisten sä riisut takin

naulakkoon

Hetkeksi syliini sut saan ja sä kerrot

siinä sun päiväsi kirkastuu

mutta sinussa on kaikki se valo

ja se minusta vain heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

Aamukahvi, ja sillä koko päivä

kun muuta ei ehtinyt

sua oottaa vielä rästiin jääneet viestit

tuhannet

Hetkeksi syliini sut saan ja sä kerrot

siinä sun päiväsi kirkastuu

mutta sinussa on kaikki se valo

ja se minusta vain heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

Hetkeksi syliini sut saan ja sä kerrot

siinä sun päiväsi kirkastuu

mutta sinussa on kaikki se valo

ja se minusta vain heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

Quando torni a casa stanco

cammini dalla macchina alla porta

e le tracce della corte sono solitarie

astelet

Abbassi il tavolo nel corridoio

borsetta e chiavi

e sospirò, e si tolse il cappotto

appendiabiti

Per un momento, mi metto tra le braccia e tu me lo dici

là splenderà il tuo sole

ma hai tutta quella luce

e si riflette solo su di me

Io sono la luna da cui si riflette la tua luce

Caffè del mattino, e per l'intera giornata

quando non è successo nient'altro

sua sta aspettando i messaggi rimanenti

migliaia

Per un momento, mi metto tra le braccia e tu me lo dici

là splenderà il tuo sole

ma hai tutta quella luce

e si riflette solo su di me

Io sono la luna da cui si riflette la tua luce

Per un momento, mi metto tra le braccia e tu me lo dici

là splenderà il tuo sole

ma hai tutta quella luce

e si riflette solo su di me

Io sono la luna da cui si riflette la tua luce

Io sono la luna da cui si riflette la tua luce

Io sono la luna da cui si riflette la tua luce