Samaan aikaan toisaalla - Juha Tapio

Eno nauraa itsekseen

Pyyhkii hihaan likaiseen

Kulmiaan kun vääntyilee sen suu

Sanoo kerran sadannen:

«Isävainaaskin jo sen

Tiesi, ettei susta miestä tuu»

Samaan aikaan toisaalla

Tapahtuu jo maailma

Illalla kun täyttyy kuu

Aavetalon luokse tuu

«Sen perheen poikaa siedä en

Sun lähelläs, sä tiedät sen!»

Isäs huusi ääni sortuen

Mull' on patjan kolossa

Vähän rahaa jemmassa

Laita ylle mekkos valkoinen

Siell' ei meitä kukaan nää

Se paikka kaukaa kierretään

Ne sanoo siellä liikkuu henkiä

Avaimet mä yöllä saan

Enon vanhaan Cortinaan

Kun se sammuu eikä löydä kenkiä

Samaan aikaan toisaalla

Tapahtuu jo maailma

Varjoissa mä ootan sen

Tyhjän talovanhuksen

Eno ride tra sé

Pulisce la manica sporca

Le sue sopracciglia mentre la sua bocca si attorciglia

Dice una volta cento:

«Anche da padre

Lo sapevi che non porti un uomo »

Allo stesso tempo altrove

Il mondo sta già accadendo

La sera quando la luna è piena

Viene portato nella casa dei fantasmi

«Non sopporto il figlio di quella famiglia

Il sole è vicino, lo sai!»

urlò tuo padre, la voce che si sgretolava

Mull 'è nella cavità del materasso

Un po' di soldi in un pasticcio

Metti un vestito bianco

Nessuno ci vede lì

Quel posto viene distorto da lontano

Dicono che ci siano spiriti commoventi

Vado a prendere le chiavi di notte

Alla vecchia Cortina di Eno

Quando esce e non riesce a trovare le scarpe

Allo stesso tempo altrove

Il mondo sta già accadendo

Nell'ombra, non vedo l'ora

Un vecchio di casa vuota